Mihin tämä aika oikein rientää? Vastahan Pullukka oli matkalla seksilomalle ja nyt Hilppa on jo vuoden vanha. Ensi viikon lauantaina Hilppa menee Ypäjälle mannekiininäytökseen. Mukaan lähtee lapseni eli Hilpan toinen omistaja. Samaan aikaan toisaalla Hilpan toinen omistaja, Katja Ståhl, juontaa Turussa muotinäytöksiä. Riippuu kumpaa meistä mielii nähdä, että kumpaan kannatta tulla. Voin vannoa, että muotinäytöksen juonnot tulevat olemaan epäsovinnaisia. En voi sanoa, että minulla olisi pitkällistä kokemusta aiheesta. Toisaalta jos olisin päässyt mukaan Hilpan mannekiinishowhun, olisin saattanut tyriä koko homman. Joten ihan hyvä näin!
Vappuaatto meni kreisisti. Siivosin 10 karsinaa ja kuivitin ne myös. Sitten ratsastin Pullukkaa kovin laiskasti. Vappupäivä meni näemmä aivan yhtä päättömästi: siivosin 10 karsinaa. Tällä kertaa sää oli NIIN hieno, että ei tehnyt mieli lähteä tallilta mihinkään. Niinpä tyrkkäsin lapsen hevon selkään ja laitoin pari estettä. Pullukka oli mielissään tästä ratkaisusta. Lapsikin on niin kevyt, että on kiva laukkailla. Sillä lailla kokonais
keveä tunnelma!
Hiki tuli itse kullekin, mutta jännittävin oli edessä. Olimme ostaneet jo maanantaina Hilpalle suitset, mutta emme olleet ehtineet kokeilemaan niitä. Hilpan kanssa portilla oli tietysti vastassa koko jengi tuuheita ja uteliaita hevosenlapsia. Tuupittiin siinä hölmöimpiä pois tieltä, että saatiin meidän Hilpero pois ryhmästä ja kauneushoitoon. Talutimme neidon talliin ja harjasimme häntä hänen OMILLA HARJOILLAAN. Ostettiin Hilpalle omat, punaiset harjat. Ilmeisesti lapsi pitäisi saada puhtaaksi ennen näyttelyä, mutta anteeksi miten se tapahtuu? Hevoslapsi on YDINPASKASSA.
No, isoimmat kokkareet pois ja suitset päähän. Mallattiin suitsia ensin, että nähdään koko. Hän oli tavattoman viisas ja sivistynyt, eikä sekoillut eikä teutaroinut lain. Sitten otettiin mukaan myös kuolaimet, jotka tuntui kyllä NIIN tyhmiltä, mutta kun lähdettiin kävelemään, kuolainten kauheus jotenkin unohtui. Kierrettiin ihan pieni kiekka maneesissa ja ravattiin eestaas. Hilppa on kyllä niin hieno ja viisas. Vielä.
Tässä vaiheessa hevosenlapsi hokasi, että oli yksin tilanteessa. Alkoi käheä kiljunta. Hirnuminen näkyi enemmän naaman asennosta kuin äänestä. Osaakohan se hirnua oikein ollenkaan? Onneksi sitä ei kai mitata näyttelyssä.
Suitset pois ja riimu päähän, harjoitus on ohi. Veimme Hilpermannin takaisin tarhaan, jossa yksi pojista ilahtui niin, että ehdotti lähempää kassakäymistä. Hilppa potkaisi penseästi ilmaa ja laukkasi tiehensä. Se siis osaa myös laukata, hyvä. Luulin, että askellajit on käynti ja ravi.
Ensimmäinen harjoitus pulkassa, check! Hevonen siitä tulee.
Olen istunut pari kertaa hevosen selässa, ratsastuskoulussa. Perseeni anatomia ei tykännyt satulasta, siksi helvetintuskat. Sen olisin vielä kärsinyt ja ehkä hankkinut satulan omien muotojeni mukaan, mutta en olisi koskaan voinut jatkossa ohjata elukkaa sen suussa olevan vehkeen kautta. Kun katsoo hyppykilpailuja telkassa niin näkee kuinka sylki vaahtoaa hevosraukan suusta. Se on normaalia, tietty? Jos tämmöstä näkee muitten elukoitten suusta niin ne on vakavasti sairaita.
Olen toiminut monivuotisesti maidontuottaja, lehmäni olivat vapaasti pihatossa. Kun sairastuin enkä pystynyt keinosiementämään lehmiäni, ostin sonninuorukaisen siihen tehtävään ja sittemmin tämä uljas tuhatkiloinen yksilö kulki vieressäni vapaasti kuin ”oma poika”.
Nyt olen onnellinen eläkeläinen ja nautin vain naapurin kissasta joka muutti luokseni muutama vuosi sitten. Heillä on onneksi toinen kissa, joten ei tarvii kärsiä huonosta omastatunnosta.
Kiinnostaa vaan tää hevosen suujuttu, mitä mieltä olette?
sehän siinä on jännä, että kun suu on vaahdossa, asiat on hyvin. silloin suu toimii.