YHTEISTYÖSSÄ Suomen ratsutarvike

Laskin, että se on puolisen vuotta siitä, kun aloitettiin Hilpan laihis. Kyseessä oli silloin kauttaaltaan paksu hevonen, jonka silmiinpistävin ominaisuus oli söpöys. Mahaa ei ollut suhteessa mitenkään älyttömästi, vaan juurikin tasainen rasvakerros peitti pienen söpöliinini. Muistan, miten uskomattoman korrekti ravintoekspertti-Elena oli nähdessään Hilpan ensimmäisen kerran: ”Mitä mieltä sä itse olet tämän sun hevosen lihavuuskunnosta?” Luojan kiitos osasin vastata: ”Varmaan samaa kuin sinäkin: PAKSU.” Jos nimittäin kuuntelisin internetin keskustelupalstoja, hevoseni olisi joko a) just hyvä, b) järjetön norsu tai C) laiha. Ja kaikki kommentit samasta hevosesta.

JOS JENGI EI VIELÄ TIEDÄ, NIIN SUOMEN HARRASTEHEVOSET OVAT KESKIMÄÄRIN LIIAN LIHAVIA. Tämä on fakta, ei mielipide.

Näin siis myös meillä! Ja voin kertoa, ettei ole eka kerta kun meillä on paksu hevonen. Ensimmäinen kerta tosin oli sille että tulin miettineeksi miten USEIN hevoseni saa heinää. Siis en niinkään kuinka paljon. Tai no, molempia tietysti. Mutta järkikin sen sanoo, että jos hevosen vatsassa pitää koko ajan olla jotain meneillään, niin kyllähän se tasainen ruokintojen väli on aika tärkeä. Ja toisaalta, jos harrastehevosella on koko ajan heinää edessä, lihoamisen riski on mittava. EI TIETENKÄÄN KAIKILLA.

Puoli vuotta sitten aloitettiin Hilpan laihis lopettamalla vapaa heinä. En silloin tajunnut, että heinää olisi pitänyt ennemminkin ehkä jaotella pitkin vuorokautta. Tosin siihen en olisi onnistunut ryhtymään edellisellä tallilla, sillä matka sinne oli sen verran pitkä. Aloitimme kuitenkin punnitsemalla heinän, joka laitettiin päiväksi tarhaan ja verkot päälle. En muista, että olisin nähnyt muutosta tapahtuvan, mutta Elena sanoikin, että ensin läski lähtee sisäelimien ympäriltä, sitten vasta näkyviltä osin.

Sitten marraskuun alussa muutettiin talliin, jossa heinät oli jaettu viiteen erään vuorokaudessa. Se onnistui heinättimen avulla. Hevoset saavat heinää klo 06-13-18-22-02. Pisin pätkä on siis käytännössä kuusi tuntia, jos ajatellaan, että tunnin verran ne rouskuttaa yhtä settiä. Tuloksia alkoi näkyä VÄLITTÖMÄSTI. Aloitimme 9kg:n heinämäärällä ja vuoden alusta lisäsin siihen kilon. Nyt siis 10kg kuivaa heinää/vrk.

Elena sanoi eilen, että nyt ei Hilpan tarvitse laihtua enää yhtään. Kaikki rasvat ovat poistuneet! Eläinlääkärin kommentti hevosesta oli HYVÄ LIHAVUUSKUNTO, KIILTÄVÄ KARVA. Jeeeee! Jos pilasinkin hankkarin kuntoutuksen, onnistuin laihiksessa. Pitää iloita siitä, mitä on!

No niin! Nyt siis siirrymme kohtaan 2, eli lihavuuskunnon ylläpitoon. Rehu vaihtuu laihismuroista tykimpään tavaraan. Aiemminhan meillä saatiin Equigardia litra päivässä, nyt siirrytään kahden viikon kuluessa Natur-müsli SOLOon, jossa on enemmän enrgiaa kuin aiemmassa. Lisäksi havaittiin, että Hilppa ei vielä ole lainkaan pudottamassa talvikarvaa. Elena (niin kuin minäkin) arveli sen liittyvän akuuttiin hormoniepätasapainoon, joka on syntynyt ruokinnan muutoksen ja läskin poistumisen myötä. Aiemmin läski lämmitti, ei ole enää! Jollain se on lämpö pidettävä. Karvatilanteen tasaamiseksi Elena ehdotti vitamiinikuuria (1 kk) ja lisäksi LinuStar-pellavansiemenlisää. Lähdenkin tästä kaupoille!

Ollaan Hilpan kanssa monella tapaa uuden äärellä. Se on kiva! Olen huomannut, että saikun myötä Hilpasta on tullut jotenkin myönteisempi tyttö. Uskon, että todellinen kotiutuminen uuteen talliin on vasta nyt paketissa. Nyt sillä ei näy enää epäilevää ilmettä oikein missään tilanteessa. Että ei kun tuulta päin!