Koulutyttö kesälomalla.
Hilpalla oli eilen koulua. Oltiin harjoiteltu omanokkaisestikin, mutta ne olivat lähes aina ajautuneet erilaisiin katastrofeihin. Jostain syystä pieni hevosenpoikanen on löytänyt sisäisen Lenitaairistonsa, ja alkanut kertoa mielipiteitään ulkopuolisille. Aiemmin hän oli sivistynyt ja järkevä, enemmänkin niin kuin Ripsa Koskinen-Papunen.
Männä viikolla juoksutin nuorta neitiä lumessa. Se oli läskinpudotuksen kannalta hyvä idea, mutta voin kertoa, että siellä on itsekin vähän jännä liikkua. Varsalla oli hauskaa kyllä, kun mätkähdin parikin kertaa naamalleni. Näin ei kuitenkaan ymmärtääkseni saa tapahtua, vaan varsan kouluttajan tulee olla JÄMERÄ, TASAPAINOINEN JA VIISAS. En muistanut tätä yhdistelmää, joten jatkoin muina naisina. Jossain vaiheessa siirryimme ulkokentälle, jossa pieni käpälä lipesi ja Hilppa kävi pyllyllään. Siinä vaiheessa uskoin. Ehkä se on todellakin vaan odotettava yövuoroa, että päästään maneesiin. Tai sitten vaan jatketaan, molemmat kyljellään.
Sitten tuli lauantai, ja taivaasta laskeutui auttava Make. Olin jo arvioinut, että olen ihan omakätisesti pilannut kasvavan hevoseni, mutta ei. Pientä vikurointia laskematta Hilppa meni ihan hienosti! Hän osasi jo väistääkin muutaman askeleen ohjasajossa! Lisäksi neito pyyhälsi yli kolmen puomin, tuosta vaan. Vieressä oli vielä pelotteet. Kävi mielessä, että noinkohan varsoilla on kultakalan muisti (3 sek.), koska joka kierroksella hän katsoi yhtä ällistyneenä pelotteita. On ihan kiinnostava maailma, jos kaikki mennyt pyyhkiytyy mielestä kolmen sekunnin välein.
Tämähän on sitten se kevät, jolloin hevosemme vaihtavat rooleja. Toisesta tulee hangaround, ja toisesta ratsu. Juttelin ammatti-ihmisen kanssa Hilpan aikataulusta. Hän oli sitä mieltä, että keväällä joku saa piipahtaa Hilpan selässä, ja sitten kesäksi laitumelle. Olin voimakkaasti samaa mieltä. Hilppa on niin pieni, että joko a) sen kasvu kerta kaikkiaan vaan on vielä kesken tai b) siitä tulee kääpiö. Tämän hetkisen takakorkeuden huomioiden arvioin, että kasvua tapahtuu vielä. Näin ollen on hyvä siirtää ratsutusta tuonnemmas. Mihin täällä on kiire, valmiissa maailmassa!
On muuten hyvinkin erilaisia tapoja kasvattaa varsaa, olen huomannut. Jotkut pitävät nassikkaansa pellossa laumaeläimenä kolmeen vuoteen asti. Käsittely on minimissä. Osa taas puuhaa jotain pitkin elämää, opettaa pikkujuttuja ja katsoo, että ipana osaa mennä traileriin ja vesiboksiin. Myös kavion vuoluun on hyvä suhtautua järkevästi. Sitten on niitä, jotka paahtavat jo 1,5 vuotiailla monta kertaa viikossa koulun penkillä. Toki ohjasajo tai ihan oikea ajo lajina. En pysty ollenkaan ottamaan kantaa mikä on noista huonoin vaihtoehto. Kaikista malleista on kuoriutunut hyviä hevosia. Niinpä pyrin itse olemaan näissä hommissa Välimallin Virpi.
Ja muuten, te joita edes ohuesti kiinnostelee kasvatushommat! Oripäiville suunnitellaan ihan erityistä luentoa kasvattajuudesta haaveileville. Aion olla paikalla, voipi olla, että jopa moderaattorina. Oripäivät Ypäjällä 12.-14.4.
Viimeisimmät kommentit