Kuva: Karo Pihlström
Nyt se on sitten aloitettu: aikuisten ryhmätunnit! Oltiin Hilpan kanssa eilen illalla ensimmäisellä aikuisten koulutunnilla. En tiedä oliko tämänkertainen tunti kovin iisi, vai ollaanko me vain niin nohevia, mutta pärjättiin ihan asiallisesti. Ravattiin puomien yli ja lyhennettiin ravia ja siirtyiltiin käyntiin. Paikoin meni oikeinkin mallikkaasti! Hivenen sivuttiin myös pohkeenväistöä, jota olen tähän mennessä harjoitellut lähinnä käynnissä, jossa se onnistuu hienosti. Ravissakin toiseen suuntaan.
Pelkäsin etukäteen monia asioita. Pelkäsin, että se väsähtää, tai että minä väsähdän. Pelkäsin myös, että se saa pierupukkikohtauksia. Pelkäsin, että me vaan ollaan liian jotain. Aina pelkäämässä, ettei olla soveliaita! Ei oikein ole mitään tukiryhmää, jolla olisi sama tilanne. Nuoria hevosia on, juu, mutta niillä viiletetään sellaista vauhtia eteenpäin, ettei meikällä riitä a) rahat b) kyvyt. Ehkä siksi olen niin pihalla, että ollaanko tässä nyt siellä päinkään.
Niin, laukka! Kouluradallahan Pimpernelli keksi kaikki hauskimmat jutut juuri laukassa, joten hieman mietin, että mitähän ryhmälaukkatilanteessa tapahtuu, mutta Ope olikin niin fiksu, että laukkuutti meitä ensin, ja aikuisia vasta sitten. Harjoiteltiin maltillista vastalaukkaa, ja siinä oltiin kyllä erittäin taitavia! Vauhtia piisasi, ehkä hieman liikaakin, mutta mieluummin niin. Saahan sitä pois sitten syssymmällä.
Kuva: Karo Pihlström
Nyt kai se on sitten keksittävä mistä rahat viikoittaiseen koulutuntiinkin! Estetuntihan meillä jo onkin (kansainvälinen tätiestetunti). Pitänee olla esim. viemättä koiraa eläinlääkäriin. Kyllä, viime kuussa meni neiti Tuuhean korjauksiin lähemmäs 400 euroa. Toisaalta, jos vastaavia vaivoja olisi hevosella, se tuplaantuisi saman tien, joten ihan ok näin. Mimmi-koiralta siis poistettiin patti pyllystä. Ilmeisesti se ei ole leviävää sorttia, joten vaara ohi. Seuraamme tilannetta, sillä hänhän on jo pian 11v. Alamäki on väistämätön, mutta toivottavasti hidas.
Hilppa osoitti taas huumorintajunsa heittämällä TAKAKENGÄN pois noin viikko sen jälkeen, kun kengittäjä oli lähtenyt lomalle johonkin etelämeren saarelle. Ihan okeistihan se pärjäsi ilmankin, mutta olisi kuitenkin kiva ajatus, että kaikissa kavioissa olisi kenkä, joten laitettiin eilen uusi. Oma kengittäjämme saapui tänään sorvin ääreen, ja kerroin hälle tarinan. Hän ihmetteli suuresti, että joku ylipäänsä SAA irrotettua takakengän. Huoh. Niinpä.
Ja hei: Puolan reissulle olis vielä joku paikka auki! Kuka mukana? Reissu on 14.-17.5. ja sijoittuu siihen samaan paikkaan, jossa yhdellä porukalla oltiin jo syksyllä. Ihan huippu, siis! Kymmenen paikkaa on vielä auki, joten päätä pian! Valittavana on kolme erilaista ohjelmaa: esteitä max 60cm, esteitä max 100cm tai allround, eli maastoa, esteitä (60cm) ja koulua. Hinta on 580-635, riippuen minkä ohjelman valitset. Hintaan kuuluu ratsastukset, majoitukset ja ruoat. Alkoholit joutuu maksamaan itse, kuin myös kuljetukset lentokoneella Puolaan ja kentältä kohteeseen.
Kysy lisää tai jopa ilmoittaudu täällä: riitta@horsexplore.com.
Linkit viime syksyn reissuihin: https://blogit.apu.fi/…/anteeksi-olisiko-teilla-hetki-aika…/
ja https://blogit.apu.fi/kavioliito…/okei-nyt-on-hyva-meininki/
Oota! Laitetaan vaan tää takakenkä äkkiä kii.
Viimeisimmät kommentit