Okei, otan pienen katsauksen menneeseen kesään ja sitten olen valmis.

Iik, nyt se tapahtui! Pienen pieni hevosenjyväni haettiin trailerilla kotitalliin. Tätä edelsivät neljän yksivuotiaan nuoren miehen houkutteleminen koppiin, ja se olikin tällä kertaa ihan inhimillisen kokoinen tehtävä. Viime ja toissa vuonna tuli hiki pelkästä ajattelemisesta. Herran tähden, että kohtasimmekin silloin vastustusta. Tänä vuonna vastassamme oli tasan yksi vuotias, joka oli kesän aikana vieraantunut RIIMUSTA, eikä lainkaan ymmärtänyt, että sellainen olisi pitänyt pukea naamaan. Neiti sai sitten jäädä laitsalle vielä yhdeksi yöks, kaveriksi heille jäi yksi pienperhe, maitovarsa ja emänsä.

Riimusta vieraantunut humoristi. Vieressä eilisen teeren poika, joka yrittää näyttää mallia. Ei auta.

Laitumelta haetussa porukassa oli 1-3-vuotiaita ja kokoerot olivat mittavia. Ihan perus-puoliveristen keskuudessa säkäero saattoi olla 20 senttiä. Yksi kavereista (3v) sattui vielä olemaan äidistä, joka painoi 900 kg, joten voitte kuvitella minkä kokoinen hän mahtoi olla. Kiitän kaikkia suojeluskuntaan kuuluvia siitä, että tämä ihana möhköfantti oli ehdottomasti sivistyneimmästä päästä. Riitely sellaisen kanssa, jonka kavion koko on ehkä 4, ei ole vahvuuteni.

Hevosen saaminen  laitumelta sisään on melkein sama kuin koulu alkaisi. Koulun alkuun kuuluu laukun, penaalin ja hajukumien hankkiminen. Kenties päällystysmuovia myös. Lyijyjä, viivotin? No mutta kuitenkin kaikkea kivaa. Sama Hilpan kanssa. Harjapakki, loimet, laatikko, jossa on kaiken maailman salvat ja betadinet, ynnä pumpulia. Pyyhkeitä, maitohappobakteeria, mitä kaikkea. On ihanaa laitella tavaroita kaappiin ja miettiä, kuinka kohta mennään. Satula telineeseen puhtaan huovan kanssa (pitäiskö uusi hankkia?) ja puhdas karva alle. Pullukan vanhat suojat saavat kelvata. (Vai saavatko sittenkään?) Huomaan selaavani hysteerisesti hevostarvikkeiden kirpparisivuja. Saattaa tulla myös reissu Hipposportiin.Pitäisisköhän Hilpan kunniaksi hankkia itsellekin sopivat ratsastushousut, tai jopa saappaat? Omat housuni kutistuvat oudosti kaapissa, etenkin mahan kohdalta. En ymmärrä.

Viedessäni Hilppaa tarhaan oman tallin pihassa, kaverini tokaisi: “Onhan se kasvanut! Mä luulin, että se on vieläkin joku hiiri, mutta sehän on jo hevonen!” Ai että tuli hyvä mieli. Eihän se iso ole, mutta ilmeisesti kuitenkin näyttää hepalta. Saattaa olla, että neidin vatsanympärys antaa kuvan ISOSTA HEVOSESTA. Se on muuten jännä, miten viisaat sanovat, että kyllä se siellä laitumella laihtuu, kun juoksee jne. No ei laihdu. Vaikka olis läpi talven ilman lisäravinnetta, niin tuskin olisi soukempi. Tämä on fakta.

Eilen illalla laitoin ratsuttajalle viestin, että kohta alkaa sitten työt. Ratsuttaja oli innoissaan, luojan kiitos. On hyvä valita ratsuttajaksi ihminen, joka on synnyttänyt kesällä, ja palaa halusta päästä takaisin hevosen selkään. Näin leipiintymistä ei pääse tapahtumaan ainakaan kovin äkkiä.

Vastedes kaikki on siis pelkkää kysymysmerkkiä, kuten esim. kengitys. Juttelin perjantaina kengittäjämme Riina Villasen kanssa muuten sen verran pitkään, että seuraava postaus kertookin kengityksen myyteistä ja totuuksista niiden takana. Pysykää kanavalla!

Aijoo, ja piakkoin tulossa 2 yhden hinnalla -tarjous HIHS:iin! Tarkkaile Kavioliittoasi.

Katsokaa, miten vanttera poni! Kiitos kuvaaja Heli Järvelä. Ihana potretti. Ja vain toisen pallomasu näkyy. Kuva Anna-lehdestä tältä syksyltä.