Keltään ei varmasti mennyt ohi viimekesäinen uimareissumme. Sehän alkoi rempseästi niin, että Hilppa, toisin kuin kaikki kolleegansa siinä vieressä, hyppäsi hermeettisellä loikalla lammen rannalta suoraan sen keskelle. Ja lampihan oli toki äkisti syvenevä, joten kummankaan jalat eivät ottaneet pohjaan, kun humpsahdettiin veteen. Niin me sitten uitiin rinta rinnan rantaan. Ja satula oli toki selässä, sehän on selvä.

Niinpä suhtauduin epäillen, kun läksin uimaporukkaan mukaan alkuviikosta. Olin ilmoittautunut mukaan uimajengiin jo aiemminkin, mutta silloin Hilppa jätti kenkänsä jo matkalla, joten käännyimme takaisin. Kaviosta nimittäin lohkesi myös aimo viipale. Odotukset siis senkun kasvoivat! Tuli sitten vihdoin se päivä, kun päästiin järvelle. Mukana oli kaksi eläkeläistä, eläköitynyt kenttähevonen ja Hilpan tarhakamu. Ne olivat molemmat kokeneita merikarhuja, joten olin ainakin pedannut meille hyvän seuran.

Hilppa joutui lähtemään liikenteeseen satula selässä, koska en ollut ihan varma suostuuko se kastamaan kavioitaankaan. Ajattelin, että kunhan nyt tutustutaan tienooseen. Vaan älkääs nyt!

Pieni merihevoseni ei ehkä ime esteelle, mutta järveen kyllä!

Matka meni rauhallisesti, vaikkakin läpi frisbeegolf-radan. (Sen lajin harrastajat ovat muuten varsin joustavia ja myötämielisiä!) Rantaan saavuttuamme mummuhevonen 1 alkoi steppailla rannalla, ja mummuhevonen 2 lampsi suoraan järveen ja alkoi kauhoa kuin työkone. Hilppa toljotti hetken menoa ja käveli sitten ERITTÄIN SIVISTYNEESTI järveen. Voitto!! Siinä se tepsutti eestaas AIVAN NIIN KUIN PYYDETTIIN. Välillä läiskittiin etusella vettä, koska kaverikin läiski. Sitten teki mieli lähteä syvemmälle, koska toinen kaveri meni. Jumaleissön! Minullahan on EHTA MERIHEVONEN! Viimeistään siinä vaiheessa käänsin Hilpan katseen pois, kun mummuhevonen nro 2 ryhtyi kauhomisen päätteeksi hukuttautumaan, eli piehtaroimaan. Onneksemme tilanne hokattiin juuri viime hetkellä, ja aate saatiin peruutettua. Olis siinä selittämistä miksi tarhakaveri ja sen omistaja hukkuivat rantaveteen.

Mummit polskivat taustalla, Hilppa bikini-poseeraa.

Ja vielä yksi onnenkantamoinen: rannassa oli myös pariskunta, jotka muina miehinä pumppasivat kumivenettään. Pyysin miestä ottamaan pari kuvaa meistä, sillä olihan tilanne uutisoitava. Mies oli kovin ystävällinen ja räpsi useampia. Kiitos vielä, tuntematon hyväntekijä! Olkoon soututuulenne suotuisa!

Kylläpä jäi hyvä mieli. Ja seuraavana päivänä kenkä jo lähtikin taas. Huoh.