Nuorikko ja vanhikko.
Suoritusterveiset aamutreeneistä!
Keskiviikkona oltiin Hilpan kanssa nohevina. Jännitti tunti, koska olin antanut Hilpan olla vapaalla muutaman päivän. Ajattelin, että viime torstain suuttumus laantuisi ja rauha palaisi yhteistyöhön. Ja ihme tapahtui: ensinnäkin hevonen oli LAIHTUNUT! Laitoin satulan selkään, ja satulavyöhän ei valehtele: KOLME REIKÄÄ TIUKEMMALLE SAIN VYÖN! Jestakset! Tuplaverkko toimii! Seuraajille tiedoksi siis, että ensin Hilpalla oli henkilökohtainen nenäverkko, jonka kaveri repi, sitten kuonokoppa, jonka ansiosta ilmavaivat ja nyt ryhmän vaihto ja vapaan heinän päälle tuplaverkko. TOIMII! Eikä kellään mene hermot.
Ja sitten selkään. Taas jännitti, ei se, että lentäisin, vaan yhteistyön aste. Juoksutin ensin pientä hevosta ja se oli yllättäen rento. Lupasi hyvää. Sitten menin käyntiä pitkään. Sekin lupasi hyvää, sillä pää oli ihan rauhallinen. Sitten tuli Ope, ja sanoi, että nyt mennään puomeja. Mentiin kolmikaarista kiemurauraa niin, että keskellä mentiin aina puomi. Se onnistui suorastaan yli odotusten! Yhdessä paikassa neiti vekuloi, koska olisi halunnut kääntyä ovelle, mutta kaikki muut kurvit menivät oikein kivasti! Myös laukkaympyrät oli ihan okei! Saakeli, tää on jännää. OPE SANOI, ETTÄ ENSI KERRALLA OTETAAN JOKU KAVALETTI!
Keskusteltiin Open kanssa siitä mitä tämä nyt on. Tuskastuin kun hevonen ei aina tajunnut mitä tarkoitan (tai ei uskonut). Ope sanoi, että nuorella hevosella ratsastaminen ei ole vielä pitkään aikaan ”kivaa”. Että tuommoista se on, askel eteen, askel taakse. Iloitaan siitä, mitä meillä on! Se on totta.
Torstaina Ratsuttaja meni selkään. Hilppa oli kuulemma viisas ja työteliäs. Eri eläin, siis.
Sunnuntaina suunnitelmani on mennä maastoon ja laukata siellä vauhdikkaasti eteenpäin. Katsotaan onnistuuko. Olen nimittäin vaihteeksi yskinyt koko yön ja eilen ja tänään ottanut kahdet päikkärit. Kauan eläköön terveys!
Moi.
Viimeisimmät kommentit