Äiti on pyörtynyt.

Jumankekka tätä kasvattamista. Sanovat, että on huikea tuuri, jos saa varsansa kasvatettua aikuiseksi. No, tuskin se onkaan  kasvattamisesta kiinni, eiköhän tuuri pelaa ainoaa roolia. Niin kuin Rodrigo Pessoa, tuo viime viikolla rajusti parjattu maailman huippu sanoikin, että kasvattaminen on ihan lottoamista. Meikällä on sitten osunut kivasti neljä oikein ja lisänumero, koska hevosella on terveet nivelet ja kaikki kintut kiinni kropassa. Vähän paksu ja pienihän hän on, mutta muuten terve. Eläköön!

Kun lähdin kasvatushommaan, en olisi voinut olla enemmän pihalla. Sepä ei haitannut mitään, sillä vein hevoseni paikkaan, jossa KUKAAN ei ole siitä hommasta pihalla, nimittäin Tössälle. Pullukka jäi hyvien ihmisten käsiin! Olin katsonut, että se syö, liikkuu ja paskoo siihen asti, ja sen jälkeen olikin Pullukan homma hoitaa loput.

Hilppa ja Kalle ne yhteen soppii.

Hilppahan syntyi neljä vuotta sitten kryptisesti kaksi viikkoa ennen laskettua. Viereisellä tammalla oli jo yliaikainen mahassaan, ja hänellä olikin se joku valvontavyö mahansa ympärillä. Illalla käydessään vielä tallissa tarkistamassa rouvat, Tössä katseli Pullukkaa sillä silmällä, että tuo saattaakin yllättää, ja siirsi valvontavyön Pullukalle. Kyllä ammattilainen tietää! Illalla yhdentoista korvilla puhelimeeni tuli kuvaviesti melkein kokonaan syntyneestä Pasista. Mehän siis odotettiin oria. Ja kappas, sieltähän tulikin tamma!

Hilppa 1-veenä.

Päästiin lapsen kanssa vasta seuraavana iltapäivänä katsomaan. Lapsi oli jo 18 tuntia vanha, eli melkein teini. Toljotimme sen liikeratoja ihastuksissamme. Lapsi tärisi, oli niin liikuttunut. Tössän kanssa pähkittiin, että mikä hitto se nyt on, kun ei kerran Pasi. Sitten Tössä tsekkasi ortodoksikalenterin ja sanoi: miten olis Hilppa? – No sehän se!

Niin elivät Pullukka ja Hilppa kuuman kesän Hauholla. Syksyllä Hilppa muutti Hästbackaan ja Pullukka kotiin Tampajalle. Siitä alkoi lapsen ja Pullukan kisaputki.

Oppilas ja opettaja. Oppilas vasemmalla.

Hilpan kanssa aloitettiin koulu joskus yhden – puolentoista vuoden nurkilla. Make tuli opettamaan hälle ohjasajoa ja hän oppi hyvin. Oli paikoin mallioppilas. Yksivuotiaana Hilppa kävi lapsen kanssa näyttelyssä ja sai kakkosen. Hieno tyttö!

Onko painoni yläkantissa?

Kaksivuotiaana Hilppa kävi Kyvyt esiin -showssa järkyttymässä. Ei riittänyt rohkeus niihin korkeuksiin. (Eilen muuten irtohyppäsi vihdoin 110, nyt alkaa sujua!)

Siellä! On se villi.

Kesät Hilpuri sekoili laitumilla, kaksivuotiskesänään hän alkoi lihota. Siihen loppui myös säkäkasvu.

Kolmivuotiskeväänä Hilppa sai selkäänsä lapsen. Mentiin raviakin, sitten oli taas laitumen aika.

Kolmivuotissyksynä alkoi oikea ratsun arki. Ja sillä tiellä ollaan.