Nyt se on sitten suoritettu. MUUTTO! Kuten kaikki tiedämme, muuttaminen on yhtä helvetin perkelettä. Etenkin, kun Lapselle sattuu työvuoro juuri silloin, kun pitäisi kanniskella yhtä ja toista rompetta paikasta toiseen.

Aloitin karsinnan jo perjantaina. Täytin auton piripintaa myöten (ei ole pieni auto), ja kannoin joka hiton elementin olohuoneeseeni. Tein kunnon inventaarion, ja jaoin tavarat NÄITÄ TARVITAAN USEIN ja NÄITÄ TARVITAAN VAIN EHKÄ -kasoihin. Onneksi ensin mainittuun kasaan ei tullut isoa pinoa. Samalla pesin saappaat, sillä eihän uuteen talliin mennä paskaisilla saappailla. Oikeasti puhuttuna saappaiden pohjista leviää melko monikin pöpö.

Hilppa ei tässä vaiheessa vielä osallistunut mihinkään. Hän vietteli onnellista puolivapaapäivää, sillä torstaina paikalla oli osteopaatti-Tiina. Tiina hoiti Hilpan suoraan, hän oli kiertynyt oikealle. Ihmekös ei vasen laukka oikein meinaa rullata. Osteopatian jälkeen kuuluu olla ilman ratsastajaa pari päivää.

Lauantaina menin tallille n. klo 12, ja peruutin trailerin pihaan. Kun olin kasannut kaikki tavarat autoon, kahvitutin vanhat tallikaverit. Sitten läks!

Saavuimme kahden korvilla uuteen paikkaan. Laitoin Hilpan ensin tutustumaan karsinaansa, sitten tarhaan. Se kiljui aika kovaa, mutta oli muuten ihan okei. Heinällähän sen hiljaiseksi saa. Kanniskelin hetkosen kamoja, kunnes uuvahdin täysin ja lähdin kotiin syömään.

Ja arvatkaa mitä? Tulin kuuden maissa takaisin! Sovimme tallikaverin kanssa, että nähdään silloin, niin hän hieman neuvoo minua. Näin tehtiin. Lisäksi tutustuttiin Hilpan kanssa heinättimen kolahteluun. Ihan hirveää show’ta ei siitäkään saatu aikaiseksi.

Jännää! Tapasin ehkä 50 uutta ihmistä, enkä muista kuin yhden nimen. Onneksi hän on tallityöntekijä. Antakaa anteeksi, tässä menee vielä hetki!

Onpa kivaa.