Ja niin on nähty, että Katja pystyy olemaan ilman hevosta useita päiviä! Viime perjantaina vein Hilpan Vihtiin ratsutukseen, ja ensimmäisen ja ainoan kerran kävin katsomassa sitä heti tiistaina. Aiemmin ei tosin ollut mahdollisuutta visiteeraamiseen, joten olisin varmaan muuten käynyt aiemminkin.

Mentiin Lapsen kanssa kohteeseen aamukympiltä, ja pieni tyllerömme seisoi silloin sisällä. Oli kuulemma ollut jo ulkona aamutuimaan. Harjailimme häntä ja ihmettelimme miten voi olla, että se näyttää edelleen ihan samalta. Laitettiin ratsu valmiiksi, jotta ratsuttajalle tulee hyvä mieli. Näissä paikoissa hevosta ei välttämättä taluteta maneesiin, vaan selkään noustaan jo tallissa. Se onnistuu, sillä katto ja ovenkarmit ovat korkealla. Satula on vaihtunut koulusatulaan ja oma satulamme homehtuu kaapissa. Tallin omistajan sanoin: ”Kuka nyt estesatulalla pystyy ratsastamaan!” Mikäs siinä! Sama se, vaikka menisi kärryt perässä kunhan homma toimii.

Sitten Jykke avaa meille vähän alkumetrejään Hilpan kanssa. Se kuulemma vastusteli alkuun milloin mitäkin apua ja temppuili sitten pikkutyttömäisesti. Koska Jykke on maximum-pro, hän ei nimitellyt hevosta eikä minuakaan, vaan totesi kylmän viileästi, että ”se on semmoinen äidin pikku mussukka, että ei saisi oikein mistään sanoa.” Ratkesin nauruun, sillä EN LAINKAAN YMMÄRRÄ MISTÄ ON KYSE. Jatkoa seurasi: ”Se on oppinut liikkumaan alun perinkin hieman väärin, joten nyt sillä on kova homma oppia uusia tapa. Se makaa liikaa etujalkojen päällä.” PRESIIS.

Puhaltelin siinä ja yritin esittää, että en ole syypää kaikkeen Hilpan touhuun, mutta kysyin sitten, että eikö tästä kuitenkin pääse eteenpäin? ”Juu, tottakai, ja onhan se jo edistynytkin! Käyt vaan tunneilla ahkerasti.” Todellisuudessa kävisin ahkeramminkin, mutta opettajalle ei mahdu. Siispä etiäppäin! Ei pidä jäädä lumeen huutamaan, eikö ne niin sano.

Katseltiin siinä aikamme Jyken ja Pimpernellin menoa, ja todettiin hiljaa toisillemme, että ei se ihan ilmaiseksi anna tuollekaan kaikkea, mutta oli se kyllä tavattoman simpsakka lopuksi. Tiedustelin vielä miten jatkan meininkiä kun pääsemme kotiin. Jykke sanoi, että olisi hyvä, jos perjantaina ratsastaisin sen itse ennen kun ajetaan takaisin kotiin. Iik! No minähän ratsastan! Vielä tällä hetkellä ihmettelen millä heppa taas kuskataan kotiin, mutta eiköhän se ratkea kun miettii vaan kunnolla.

Kyllä minä olen sitä mieltä, että viikonkin ratsutuksesta voi olla ihan oikeasti olla hyötyä. Se ei ole niin kallista kuin luullaan. Suositus!