Olisko teillä hetki aikaa puhua hevosten vaarallisuudesta?

Olisko teillä hetki aikaa puhua hevosten vaarallisuudesta?

Kun tämä kirjoitus ilmestyy, olen viidakossa käärmeiden, ötököiden ja muiden villieläinten ruokana. Jo tässä vaiheessa käy mielessä, että kyllä tallilla on turvallista. Jo pelkästään hevosen ilmepaletti on niin simppeli, että ei pitäisi kellään olla epäselvää mitä hevosen naamasta voi lukea. Ratsastaessa olisi hyvä opetella tuntemaan miltä se hevonen tuntuu. Jos se on jännittynyt, jotain voi tapahtua. Hiljattain ilmestyneessä Hevosurheilussa sattumoisin pohdittiin juuri ratsastuksenopettajille suunnattua pedagogiaa – onko sitä? Ihan varmasti lajista muodostuukin yksi suuri vaaratilanne, jos ihmisille ei opeteta mikä eläin hevonen on.

Eihän siitä ola kauaa kun jossain paikallislehdessä oli uutinen, että ratsastustunnilla oli ollut vaaratilanne lähellä. Niin se varmaan olikin. Mitä enemmän pelkää, sitä varmemmin putoat ja sattuu. Mitä vähemmän tiedät hevosista, sitä enemmän on pelättävää. Se huomaa esim. seuraavista asioista:

  1. Jos viet tallille jonkun, joka ei ole koskaan ollut missään tekemisissä hevosten kanssa, ihminen on kauhusta kankea. Oletusarvo on, että hevonen potkii. Kenties myös puree. Opettaminen alkaa siis siitä, että hevonen on pakoeläin ja usein pelkää asioita, ei syö niitä. Lähes poikkeuksetta ihminen on ihän äimänä kun kuulee, ettei hevonen pyrikään tähtäämään potkujaan ihmiseen syödäkseen sen. Tämän voisi opettaa myös ratsastuskouluissa.
  2. Jos ehdotat jollekin ummikolle käväisyä hevosen selässä, herää kauhu. Mitä jos se villiintyy? Onhan se mahdollista, mutta jos sillä kokeneemmalla on riittävästi älyä, hän ei laita aloittelijaa liian riehakkaan ponin selkään.
  3. Ummikot haluavat ratsastaa poneilla, koska ponit ovat joko hevosen lapsia tai muuten vaan kilttejä, koska pienempiä. Kun sitten avaat hieman, että mikään ei ole vaarallisempi kuin äkäinen shettis, joka ei esim. pysy tarhassa/karsinassa/kurissa, koko  pakka menee uusiksi. Miten muka iso hevonen voi olla kiltti ja rauhallinen? Niin, olen joskus tavannut ihan kilttejä tanskandoggejakin. Tai odotas, ai niin, en ole koskaan nähnyt yhtään vihaista tanskandoggia. Sen sijaan äkäisiä mäykkyjä ja jack russeleita olen, vaikka kuinka.

Vaadin statistiikkaa siitä kuinka usein ihminen joutuu sairaalaan kun hevonen on potkaissut tai purrut. Ammattilaisia ei lasketa. Niin harvoin kuulen kauhutarinoita, etten usko että niitä voi ihan hirveästi olla. Hevosen selästä pudotaan yhtenään, mutta niin pudotaan mopon ja/tai moottoripyöränkin selästä. Mainitsinko jo jalkapallon vaarat?

Vertailevaa statistiikkaa peliin, niin loppuu se vouhotus lajin vaarallisuudesta.