Jotenkin näin, Eskon kanssa?

Olin aamulla Radio Helsingissä kertomassa a) hevosista ja b) Horse Showsta. Juontamassa oli ihana Johanna, joka ei ole varsinainen hevosihminen. Hän halusi ensimmäisenä tietää, että nähdäänkö siellä Horse Showssa sitten sitä SUITSISTA REPIMISTÄ, mikä oli esillä SEY:n mainoksissa. Että voiko sinne edes mennä. Rauhotin Johannaa, että kyllä sinne voi mennä, mutta kyllä siellä myös valvotaan aika tiukkaan mitä siellä tehdään. Itse asiassa kisoissahan ei pääse kovinkaan mahdottomia ylilyöntejä tapahtumaan, koska stewardit. Joka paikkaan ei toki stewardinkaan silmä ehdi, jotta kaikkea sattuu. Harvemmin kuitenkaan kisoissa. Suurimmat ongelmat ovat kuulemma siellä, missä ollaan a) kännissä tai b) uupuneita, eikä tallinpito vaan enää luista. Asioita jää tekemättä. Sehän on ihan sama tilanne lastensuojelussa. Lätkämutsit ja -faijat on periaatteessa ihan hulluja, mutta onko ne vielä hullumpia, jotka makaa kännissä kylppärissä? Niinpä. Epäkohtia löytyy niin kauan kun ihmisiä ja eläimiä on, mutta se, miten niihin puututaan, ratkaisee. Että tuntuuko se auttamiselta vai tuomitsemiselta. Toisesta syntyy kiitollisuutta, toisesta vastahanka. Perkeleen kyttääjät. Molempia on nähty.

Pullukalta terveisiä, hän valmistautuu Horse Shown koitokseen syömällä kunnolla ravitsevia aterioita, joita hän pitääkin kaiken kulmakivenä. Kyllä hän jaksaa myös suorittaa, tänäänkin viiletti kavaletteja hipaisemati, toki pitäen mielessä, että tallissa odottaa ruoka. Korvat pystyasennossa hän suhtautuu tulevaisuuteen. Korvista tulikin mieleen, että korvahuppu hankittu! Aavistuksen tontulta näyttää pieni  pullea hevoseni, mutta viehättävältä tontulta. Punainen huppu, punainen huopa. Itkettää, se on niin sievä. Ei oo kuvia, näette sitten.

Voidaanko sopia, että menen nyt nukkumaan, sillä jäähallilla pitää olla huomenna klo 07.50. Raportoin huomenna jäähallin tunnelmat ekalta päivältä!