Legendaa kerrakseen ja muutama ratsastaja. Kuva: Satu Pirinen
Ihan kun ei olisi ollut tarpeeksi hommaa muutenkin sekä hevosella että omistajillaan, niin tokihan Pullukka kuskattiin lauantai-iltanakin Horse Show’hun. Rouva oli onneksi saanut kökkiä koko päivän tyttärensä kanssa tarhassa ja nauttia kirpeästä lokakuun säästä. Myös heinää kuulemma riitti.
Meikä puski hommia (mediajuttuja ja juontohommaa) halleilla, joten noutajaksi valikoitui luottokaveri mukanaan lapsi. Tulivat sitten illan pimetessä Helsinkiin ja Pullukka sai hetkeksi oman kämpän hienojen kilparatsujen naapurista.
Hänen kämppäns.
Viime vuotiset Pullukan kaverit Oku ja Esko from Radio Nova saapuivat hyvissä ajoin hallille ja aloittivat aktiivisen jännittämisen. ”Mitä jos mä en enää osaakaan?” En viitsinyt sanoa, että et sä missään vaiheessa oppinutkaa, joten annoin kavereiden jännittää ihan rauhassa. Toiselle oli sovittu hepaksi joku muu. Tässä vaiheessa Esko ei vielä tiennyt, että hänelle siunaantuisi kärryajelu suomenhevosen kanssa!
Kati Hurme-Leikkonen in action. Kati voitti nuorten Euroopan mestaruuden 1988! Kuva: Satu Pirinen
Alkukriiseilyn jälkeen Pullukka ja lapsi pääsivät taas lempipaikkaansa: jäähallin verkkaan. Siellä verkkakavereina oli tällä kertaa nippu suomenhevosia valmiina kilpailemaan 80 cm:n luokassa, selässään kolme kotimaista ratsastuslegendaa ja kolme ulkomaista. Kotimaisista mukaan oli saatu muilutettua Pekka Larsen, Kari Nevala ja Kati Hurme-Leikkonen ja ulkomaisista Francois Mathy Jr, Henrik von Eckermann ja PEDER FREDRICSON. Pyörtyminenhän siitä seuraa. Yhtäkkiä tajuan täysin miksi tytöt aikanaan sekosivat Beatleseista totaalisesti. Olen menettää itsehillintäni kun hengitän samaa ilmaa Pederin kanssa.
Shownumerot menevät hienosti, Oku äityy ravaamaankin Pullukalla, josta Pullukka ei ota lainkaan nokkiinsa. Ei tietenkään, hänhän on itse sivistys. Ja hei: kohta pääsee himaan! Tallikaveri kertoi, että jo torstai-iltana Pullukka nojasi otsalla seinään. Taisi olla vähän poikki.
Lauantaiyönä heppa saadaan kotiin ja meikä kurvaa jäisillä teillä yösydännä hakemaan vielä lapsen kotiin. Sanomattakin on selvää, että alla on kesärenkaat ja mittari näyttää -2. Erityisen sakea usva saa miettimään olenko todellakin auton ratissa yhä vai nukunko, sillä kello on lähemmäs 01.00 ja väsyttää aivan tajuttomasti. Sitten pikku ”yöunet” ja ei kun takaisin hallille. Tällä kertaa jätämme Pullukan rauhaan ja keskitymme World Cupin jännäämiseen. Suunnitelmissani oli kävellä rata läpi Anna-Julia Kontion kanssa (niin kuin olinkin jo tehnyt parin luokan äärellä), mutta teknisistä syistä keikkamme jää väliin. Tyydyn huikkaamaan Juulille, että nähdään ensi vuonna, ja silloinhan sä tuletkin hevosen kanssa, eikö? – Joo, vastaa nti Kontio. That’s a promise! Helsinki Horse Show kuittaa, ja kuolema kuittaa univelat. Ensi vuoteen!
Palanderin Kalle veti keppihevosella yli 80 prossan kouluohjelman! Vedäppä itte peerässä. Kuva:Satu Pirinen
Viimeisimmät kommentit