


Illan kähmässä herrasväki painautuu yöpuulle.
Kotiin on nyt päästy pienperheen kanssa, niin kuin moni ehkä havaitsikin. On pitänyt kirjoittaa, mutta aika onkin humpsahtanut kummallisesti varsanhoitoon. Nuori herra pitää lääkitä kahdesti päivässä ja olen ottanut sen asiakseni. Myöskin rouvan ruokinta on näin loma-aikana otettu omaan hallintaan.
Rouvan diagnoosiksi tuli siis suolistotulehdus. Jos jostain voin iloita, niin siitä, että itse vatsalaukku oli priima. Ei vatsahaavaa, eikä merkkejä menneestäkään. Ohutsuolen seinämän paksuuntuma kavalsi vaivan. Lääkkeenä siihen käytetään ensisijaisesti kortisonia, mutta koska rouva saattaa olla pieniin päin, ei semmoinen tule kuuloonkaan. Niinpä lähdettiin ravintoympyrästä liikkeelle. Greenline, oluthiiva, öljy, e-vitamiini ja voikukan juuret tulivat ensimmäisten joukossa esiin. Niistä olen sitten iltasella sorvaillut keittoja. Hyvin on maistunut! Jopa niin, että pikkumieskin haluaisi osansa.
Ongelmia on tietysti aiheuttanut kuumuus. Lennin lääkkeet aiheuttavat lämmönsäätelyn heikkenemistä, joten viilentämistä on jouduttu suorittamaan ihan erikseen. Ne hölmöläiset kun eivät meinaa haluta olla pihatossaan, vaan auringonpaisteessa. Niinpä kastelin loimen kylmällä vedellä ja laitoin se Lennin päälle. Oli siinä lapsella ihmettelemistä. Varmaankin on heittänyt koko viitan ojaan heti kun käänsin selkäni. Tallityöntekijän kanssa sovittiin, että hän katsoo mihin se on kohta joutunut.
Tulin tässä välissä kotona käymään. On tämäkin yhdenlainen tapa viettää lomaa! Eilenkin tein päiväretken Hankoon Seahorseweekille. Se on aina yhtä kiva tapahtuma! Helle tosin saattoi kaapia ratsukoista terävimmän kärjen pois. Luokkien jälkeen käytiin syömässä Stefan’s Steakhousessa, suosittelen! Pihvi suli suuhun.
Ja sitten illaksi takaisin tallille. Kakat pois pihatosta, heinää pöytään, Pullukan keiton sorvaus, Lennin lääkintä, tunnin odottelu, vatsansuojalääkkeen anto. Ja sitten kotiin.
—————–
Jaaha, jokos se onkin taas aika lähteä lääkitsemään varsaa ja ruokkimaan rouvaa! Huomenna Hilppakin haetaan kotiin. Sitten vasta onkin kädet täynnä.



Hieman kuumuudesta nuutunut lapsonen. Jaksaa kuitenkin juosta märkää sientä pakoon.
Milloin tässä maassa aletaan tehdä oikeita asioita kalliin ja turhanpäiväisen esiliinapyörittelemisen sijasta?
En kyllä osaa sanoa.