kuva: National geographic

kuva: National geographic

Käväisin kaverini kanssa kahvilla. Tuli sattuneesta syystä puheeksi kaikki karmeat onnettomuudet, mitä on sattunut eläinten kanssa. Toisinaan osumaa on saanut ihminen, toisinaan eläin. Kaveri kertoi, kuinka hänen nuori hevosensa oli aikanaan aiheuttanut ihmiselle aivovaurion. Tilanne oli ollut ihan normaali, mutta oli ollut pimeää, hevonen yksin ulkona ja ihminen ei osannut varautua ja lisäksi tietty huonoa tuuria. Pää otti kaviosta tällin ja siinä oltiin. Hevoselle tuli automaattisesti hullun maine. Onneksi joku viisas tajusi, ettei se tehnyt mitään epänormaalia ja päätyi hyvään kotiin, junnulle kisahevoseksi.

Kaveri kysyi minulta, että mikä Katja sinun mielestäsi on hullu hevonen? Mitä hullu hevonen tekee? Mietin hetken ja totesin, että hullu hevonen ei kunnioita ihmistä yhtään, vaan käy päälle. Ja tällä päällekäymisellä tarkoitan tilannetta, jossa hevonen hyökkää kuin taistelisi lauman herruudesta toista oria vastaan. Silloin on mun mielestäni hevosella mielenterveyden kanssa tekemistä.

Ihan eri asia on hevonen, joka ei ole tottunut siihen tai tähän, ja on peloissaan. Ei ne mitään hulluja ole, pelokastahan voi vielä pelotellakin. Rauhallisella ja pitkämielisellä toiminnalla semmoisen hullun saa aisoihin ihan hyvin.

Muistelin aikaa, jolloin meidän Pullukkaa sanottiin hulluksi. Mietin, että on se mahtanut olla paha. Kuulemma ravaili tarhassa kun oli kiire sisään. Toisinaan oli näyttänyt tarhakavereille hampaitakin, koska halusi mennä ekana. Hulluhan se. On se kuulemma joskus irvistellyt heiniä antaessakin. Ihme, ettei joutunut makkaraksi! Just sain pidettyä hengissä.

Ratsastettaessa hulluja on myös paljon. On niitä, jotka nousevat pystyyn ja niitä, jotka pukittavat. Miten joillain on niin paljon itsetuntoa, että voi leimata hevosen hulluksi vain jos ei saa sitä ITSE liikkumaan?

Sanotaan, että kovimmat kilparatsut ovat pirullisia ratsastaa. Ehkä juuri siksi VAIN PARHAIMMAT MEISTÄ OSAAVAT NIILLÄ RATSASTAA.

Ai että kun taas korpeaa, kun ihmiset eivät malta tutustua tähän eläimeen nimeltä hevonen! Sen kanssa olisi niin paljon hauskempaa ja helpompaa, kun ei olisi niin paniikissa koko ajan ja pää pullollaan epäilyttävää, väärää tietoa.

Jostain syystä toiset ihmiset pärjäävät hevosten kanssa aina. Esim. paikka, jossa Pullukka oli raskauslomalla. Sinne tuotiin tämän tästä “vaikeita tammoja”, joiden käsittelyssä ei ollut mitään ongelmaa, kun EI TEHDÄ SIITÄ ONGELMAA. Huhhuh.

Jeesus! Ehkä mun kannattaa nyt mennä nukkumaan. Hyvää yötä!