kuva: National geographic
Käväisin kaverini kanssa kahvilla. Tuli sattuneesta syystä puheeksi kaikki karmeat onnettomuudet, mitä on sattunut eläinten kanssa. Toisinaan osumaa on saanut ihminen, toisinaan eläin. Kaveri kertoi, kuinka hänen nuori hevosensa oli aikanaan aiheuttanut ihmiselle aivovaurion. Tilanne oli ollut ihan normaali, mutta oli ollut pimeää, hevonen yksin ulkona ja ihminen ei osannut varautua ja lisäksi tietty huonoa tuuria. Pää otti kaviosta tällin ja siinä oltiin. Hevoselle tuli automaattisesti hullun maine. Onneksi joku viisas tajusi, ettei se tehnyt mitään epänormaalia ja päätyi hyvään kotiin, junnulle kisahevoseksi.
Kaveri kysyi minulta, että mikä Katja sinun mielestäsi on hullu hevonen? Mitä hullu hevonen tekee? Mietin hetken ja totesin, että hullu hevonen ei kunnioita ihmistä yhtään, vaan käy päälle. Ja tällä päällekäymisellä tarkoitan tilannetta, jossa hevonen hyökkää kuin taistelisi lauman herruudesta toista oria vastaan. Silloin on mun mielestäni hevosella mielenterveyden kanssa tekemistä.
Ihan eri asia on hevonen, joka ei ole tottunut siihen tai tähän, ja on peloissaan. Ei ne mitään hulluja ole, pelokastahan voi vielä pelotellakin. Rauhallisella ja pitkämielisellä toiminnalla semmoisen hullun saa aisoihin ihan hyvin.
Muistelin aikaa, jolloin meidän Pullukkaa sanottiin hulluksi. Mietin, että on se mahtanut olla paha. Kuulemma ravaili tarhassa kun oli kiire sisään. Toisinaan oli näyttänyt tarhakavereille hampaitakin, koska halusi mennä ekana. Hulluhan se. On se kuulemma joskus irvistellyt heiniä antaessakin. Ihme, ettei joutunut makkaraksi! Just sain pidettyä hengissä.
Ratsastettaessa hulluja on myös paljon. On niitä, jotka nousevat pystyyn ja niitä, jotka pukittavat. Miten joillain on niin paljon itsetuntoa, että voi leimata hevosen hulluksi vain jos ei saa sitä ITSE liikkumaan?
Sanotaan, että kovimmat kilparatsut ovat pirullisia ratsastaa. Ehkä juuri siksi VAIN PARHAIMMAT MEISTÄ OSAAVAT NIILLÄ RATSASTAA.
Ai että kun taas korpeaa, kun ihmiset eivät malta tutustua tähän eläimeen nimeltä hevonen! Sen kanssa olisi niin paljon hauskempaa ja helpompaa, kun ei olisi niin paniikissa koko ajan ja pää pullollaan epäilyttävää, väärää tietoa.
Jostain syystä toiset ihmiset pärjäävät hevosten kanssa aina. Esim. paikka, jossa Pullukka oli raskauslomalla. Sinne tuotiin tämän tästä ”vaikeita tammoja”, joiden käsittelyssä ei ollut mitään ongelmaa, kun EI TEHDÄ SIITÄ ONGELMAA. Huhhuh.
Jeesus! Ehkä mun kannattaa nyt mennä nukkumaan. Hyvää yötä!
Vähän molemmissa maailmoissa seikkailleena sanoisin, että näitä tällä lailla hullu-diagnoosin saaneita hevosia löytyy enemmän ratsu(harrastelija)puolelta kuin ravipuolelta. Niiden ravihevostenkin tarvii olla vähän ”hulluja”, millä ne muuten taistelis maalisuoralla?
No, se siitä.
Mulla on itselläni kaksi hullua jotka on täällä kuin taikaiskusta ”parantuneet” hulluudestaan kun siitä on lakattu tekemästä numero. Toisen sain niin mairittelevilla saatesanoilla että käytin pari iltaa miettiessä mikä lohikäärme mulla onkaan.
Joo se saattaa luimistaa korvia jos vieras ihminen on menossa sen karsinaan, mut se ei tee mitään sen pahempaa vaikka sinne meneekin. Edellisessä paikassa oli saanu ihmiset peloteltua pysymään Poissa karsinasta kokonaan, tottakai se kokeili sitä myös täällä.
Siinä sen isoimmat hulluudet olikin 😀 tai sitten se vaan piilottelee sitä sisäistä lohikäärmettään.
Toinen vetää tarhassa kaikki mahdolliset kevätjuhlaliikkeet sinne cooperin-testin väliin jos sisälle pääseminen on myöhässä, hullua! Se silti rauhoittuu kun sen hakee pois tarhasta, ja käyttäytyy ihmistä kohtaan asiallisesti, minun puolestani hullutelkoon omissa oloissaan niinku tykkää (ja niinku omistajan lompakko kestää ne toisinaan sattuvat virhearviot niissä kevätjuhlaliikkeissä).
Kaikkien tammojen täytyy saada olla kuningattaria, edes oman elämänsä jos ei muuten.
hyvä kirjoitus! samaa mieltä.
🙁 Tuli kerran hulluksi moitittu. Kävi päälle satuloidessa. Oli sitten hevonen niin kipeä jaloistaan, nivelrikkoinen pahasti. Kuitenkin palvellut ihmistä kiltisti ontumatta vaikka teki kipeää. Sanoivat että on vaan oppinut ratsastuskoulussa niin vittumaiseksi. Ei vastannut mihinkään hoitoihin joten armahdettiin vihreimmille ikipelloille.
luojan lykky
Eihän tuo ole vierasta minkään muunkaan elukan kanssa. Hulluksi leimataan usein hevosia, koiria ja mitä tahansa muitakin elukoita joiden kanssa joku ei ole osannut toimia ja siitä on sitten seurannut jonkinlaista ongelmakäytöstä, toisinaan myös aggressiota. On paljon helpompaa kuitata elikko hulluksi kuin lähteä miettimään mistä sen käytöksessä on oikeasti kyse. Kuten Ope tuossa yllä sanoi, kipu on yksi vahvasti käytöstä ohjaava tekijä. Se pitäisi sulkea aina ensimmäiseksi pois. Pelko on toinen. Ja heti perässä tulee sitten ne kaikki muut ihmisen omalla käytöksellään aiheuttamat ongelmat. Osa pienempiä, osa isompia.
Lemmikkikäärme joka käy käteen kiinni joka kerran kun sen terraarioon työntää käden. Hullu? Aggressiivinen? No eikä ole, kun se on ruokittu sinne terraarioon jolloin se on oppinut että sisään tulevat asiat on ruokaa, joihin on käytävä hampaalla kiinni.
Sitä soisi, että ihmiset ottaisivat elikoistaan mahdollisimman paljon selvää etukäteen ennen kuin sellaisen hankkivat itselleen ja kun perustiedot on kunnossa niin se elukka kyllä sitten opettaa loput. On niitä oikeasti hullujakin elikoita, mutta loppuviimeksi aika vähän kuitenkin. Yleensä ongelma löytyy sieltä ”narun toisesta päästä”.
Nimimerkillä: Itsekin perse edellä puuhun monen elikon kanssa kiivennyt.
justiin näin
Olin kuuntelu oppilaana Janna Jensenin estetunnilla. Kaikkea jäi mieleen, mutta tätä juttua koskien varsinkin kommentti nykyisistä kilpahevosista: Tämän päivän kilpahevoset on viritettyjä tehtäväänsä, ei niillä kuulukaan kaikkien ratsastaa. Ne on niinku formula autot, jonkun käteen sopivia.
juu, näin on!
25 vuotta hevosten kanssa työkseni painineena voin sanoa, että tässä ajassa olen törmännyt vain yhteen tapaukseen, josta voisin EHKÄ käyttää määrettä ”hullu” ja sitäkin vain lainausmerkeissä. Ko. poni oli kaunis kuin karamelli ja toimi ratsastaessa kuin kello. Ja myös hoito- ja käsittelytilanteissa – kunhan oli kiinni eikä sille kääntänyt hetkeksikään selkäänsä. Mutta jos tilaisuus tuli, kävi häikäilemättä ihmisen kimppuun – vaikka puoli sekuntia aiemmin oli kauniisti korvat höröllä hörissyt ystävällisesti. Ja kävi päälle lujaa ja epäröimättä. Todennäköisesti olisi saanut yhden oppilaan hengiltä, ellei olisi päästy ajoissa väliin. Joku syyhän silläkin käytökseensä oli, mutta tuon tapauksen jälkeen ei jääty sitä arpomaan, vaan poni pääsi paremmille laidunmaille.
varmasti parempi niin. välillä herää isokin kysymysmerkki jos on oudolla tavalla äksy eläin.