Tässä kaikki on vielä hyvin. Kiitos videosta Kirsi R!

Että pitikin taas lähteä esteen päälle! Saateri soikoon. Pitääkö nyt 51-vuotiaan ihmisen ihan erikseen ryhtyä hosumaan asioissa, joissa vaaditaan nopeutta, terävyyttä, taitoa ja tuuria? Kun ei yhtäkään niistä ole. On vain jotain nurkkiin jäänyttä intoa, jonka avulla voi huonolla tuurilla menettää henkensä tai ainakin joitakin raajoja. Tänään meinasi käydä juuri niin.

Siinä jo innostutaan kiertämään este, vaikka yli piti mennä.

Edellisenä päivänä olin polttanut kämmenen uunissa, nyt oli eri alueen vuoro. Hilppa aloitti ihan okeisti, ihan ihan ekalle esteelle hän tuli hieman tuijottaen, mutta yli. Sen jälkeen rytmi löytyi, ja kaikki meni kivasti. Mentiin rataa, jossa oli yksi tehtävä hieman kinkkisempi kuin muut. Sitä lähestyttiin ravissa ja yksi puomi oli ennen ekaa estettä. Sitten kolme askelta laukkaa ja pysty ja kolme ja okseri. Alkuun kaikki oli ihanaa. Sitten Hilppa tajusi, että saakeli, toi akka nostaa tota viimeistä estettä koko ajan ja LISÄKSI SE ON VAALEANPUNAINEN. Meidän prinsessa ei ole koskaan oikein luottanut vaalenapunaiseen. Niinpä otettiinkin asiaksi hylkiä sitä. Voi perkele, että kolme-neljä kertaa pysähdyttiin VAALEANPUNAISELLE, kunnes rouva jysähti selästä alas. PAINOTAN: en irrottanut otetta ohjista. Olkoot se Hilpallekin vähän vittumaista, kun minullekin oli. Ei kun takaisin selkään ja saatanaperkele.

Jaaa kakkua!

Annettiin pötkylän hieman hengähtää, ja mentiin koko höskä uusiksi. Oli se sitten jo kai koostanut ajatuksensa ja tullut siihen tulokseen, että täältä hallista ei pääse ikinä himaan jollei hyppää noita keppejä asianmukaisesti.

Voi hitto, että sitä voikin taas tuntea itsensä pöljäksi, isoksi, kömpelöksi ja hitaaksi. No, ens viikolla sitten nopeammin! Näin toimii harhainen perheenäiti, joka on hevoshullu! Hirveän kivaa viikonloppua vaan itse kullekin harrastajalle!

Seetana.

Kyllä se sitten menikin, onneksi.