Minä se olen aina ollut sellainen rento kulkija, en hirveämmin ole ottanut hikeä mistään. Olen ajatellut, että niin ne asiat menee kuin menee. Jos hevonen kuolee käsiin, nin sitten se kuolee, jos ei kuole, niin kiva. Fatalisti, siis. Pyrin aktiivisetsi terveen järjen käyttöön kaikessa. Toisinaan se on paras ratkaisu, toisinaan oma järki ei ihan riittänytkään. Sellaista se on, elämä!

Olen havainnut, että saatan kuulua vähemmistöön. Ihmiset ovat keskimäärin huolestuneempia kaikesta kuin minä. Sitä on toisinaan vaikea kestää, myönnetään. En vain kerta kaikkiaan meinaa jaksaa uskoa, että kaikki elämän käänteet ovat OIKEASTI hallinnassamme.

Ja niin ne ajatukset muuttuvat! Nyt, kun olen kolmena viikkona peräkkäin kiinnityttänyt irtokengän hevoseen (kiitos Roope, Riina Villanen ja Johanna Nyqvist), alkaa herätä kysymys VOINKO ENNAKOIDA TÄTÄ JOTENKIN. Ja kas, yhtäkkiä oivallankin miksi toisilla hevosilla on bootsit (vanhalla kielellä putsit) etusissaan läpi laidunkauden. Kappas vaan, sehän on kätevää! Ei muuten irtoa kengät ollenkaan yhtä hereästi! Hieno homma. Kaksi kymppiä kuussa maksaa homma, kun tallityöntekijä sujauttaa tossut kavion päälle, mutta worth every penny, jos kengät pysyy.

No eikös sitten SILMÄ TURVONNUT. En ehkä kiinnittäisi asiaan liiemmin edes huomiota, ellei tallikaverilla olisi todettu hiljan uveiitti, joka on pirullinen silmäsairaus ja kipeä sellainen. Niinpä heräsin olemaan huolissani. Nyt tulee tarinan ihanin osio: soitin eläinlääkärillemme (WHG/Mona Wendelin) KESKELLÄ KAUNISTA LAUANTAITA, JA HÄN VASTASI! Kysyin pitääkö olla huolissaan, ja hän pyysi kuvaa silmästä. Laitoin kuvan ja hän vastasi heti, että tuikkaa tulehduskipulääke, ei aihetta huoleen. HERRAN TÄHDEN, MITEN ONNELLINEN OLEN! Hevoseni jää eloon, JUHLAT PYSTYYN! Paitsi että nyt alkoi ennaltaehkäisyn kausi: kyselin, onko kellään hellekypärää eli kärpäshuppua, ja yhdeltäpä löytyi ylimääräinen. Ei kun kypärä päähän ja pellolle.

On siis vain ajan kysymys milloin Hilpalle pitää asentaa karvasuojat klo 7-11 ja ottaa ne pois ja kylmätä etuset, jonka jälkeen BoT-loimi tasaamaan aiheutettua tuskaa ja kärsimystä klo 12-14.30, jonka jälkeen hevonen hetkeksi sisään, elektrolyytti-mash-antihistamiinijuoma kitaan ja kun aurinko on riittävän alhaalla, hevonen takaisin laitumelle, siis tietenkin JOS kaveri on siellä, mutta jos ei ole, niin kävelytystä klo 15 -15.45, jonka jälkeen jalat tietty kylmätään. Minusta on tulossa HEVOSENHOITOHIRVIÖ.