Hessin-Leevi osaamassa kaiken, niin kuin suomenhevonen vain voi. Kuva: Terhi Paavola

Terveisiä täältä hyvän meiningin pesäkkeestä! Olin eilen juontamassa Working Equitation tutuksi -tapahtumassa Järvenpään Ainossa, ja olipa kivaa. Ratsukot olivat niin kivoja ja hemmetin taitavia myös. Ei se ihan helppoa ole, vaikka kuvittelis, että tuosta nyt vaan karautat laukkavoltin tai kipität carrocha-keppi kädessä tynnyriltä toiselle. Hevosethan oli aivan suu auki, että mikä hiton puikko sillä nyt on kourassan, seuraako tästä jotain. WE:hän on TOIMINNALLISTA KOULURATSASTUSTA, joten kyseessä on yksinomaan hevosen saaminen paikasta a paikkaan b halutussa vauhdissa, tahdissa ja muodossa, olipa ympärillä sitten sota tai kinkerit. Yllättävän ihmeellistä kuitenkin! Sen sijaan lusitanoilla on joku rauhallisuusgeeni, niitä ei parit muuttujat juuri hetkauta. Viime vuonnahan me käytiin mm. Riipan kanssa Portugalissa ORIEN kanssa nuorien TAMMOJEN laitumella ihan vaan morjenstamassa. Ei välttämättä onnistu kaikilta roduilta!

Kaverit kohtaavat haastattelun merkeissä. Arvi <3. Kuva: Terhi Paavola

Brasil ja Xenon ja ihmisiä. Kuva: Terhi Paavola

Rampe ja Mia ihan intsinä. Kuva: Terhi Paavola

Hyvää meininkiä osa 2: Kavioliiton seuramatkat alkaa revetä liitoksistaan. Ensimmäinen reissuilmo laitettiin tulille pe-iltana, lähes yöllä, ja aamulla reissu oli jo täynnä. Mitä ihmettä! Onko täältä puuttunut tällainen elementti? Ilmeisesti! Aion todellakin ottaa tämän asiakseni. Toista matkaa suunnitellaan hiki päässä, se ajoittuu kesäkuukausille ja kotimaahan. Aivan käsittämättömän hienoa touhuta tämmöisen asian ympärillä!

Hyvää meininkiä osa3: Menin eilen illalla kaiken muun häslingin jälkeen vielä Pullukan tykö. Hän siellä kykki pienenä tyttönä valmiina koitoksiin. Pullukka on niin <3. Mutta kas, kauniista tytöstä löytyikin ihmeellisiä paukuroita. Tai itse asiassa olin löytänyt pahkurat jo pari päivää sitten, mutta nyt ne oli auenneet. Kolmisen pahkuraa lavassa, kaksi poskessa ja kaksi isompaa ja yököttävämpää masun alla. Voihan että. Eläinläkäri kurkkasi ja sanoi onpa ihmeellisiä. Että pese niitä ja kato mitä tapahtuu. Pullukkaa ei tunnu asia haittaavan ollenkaan, niinpä satuloin tyllerön PITKÄSTÄ AIKAA ja hyppäsin selkään. Olen viimeksi mennyt satulalla joskus kaksi viikkoa sitten. Ja kah, siitähän muodostui ihan ehta treeni, ensimmäiset 40 minuuttia mentiin taas väitellen apujen merkityksestä ja loput 20 minuuttia oltiin yhtä mieltä ja hyvässä muodossa. Hiki tuli, minulle. Loppuajaksi lykkäsin Pulden kävelykoneeseen (jota muuten aiemmin vastustin, koska ihmisen pitää jaksaa kävellä hevosensa kanssa ja blääblää), joka on muuten aika hieno keksintö. Siellä se tepsuttaa kunnollista, rivakkaa käyntiä ja samalla minä pesen suitset ja hoidan kaikki lääkintä- ja pahkuranpesuhommat valmiiksi. Sitten eikun huljuttamaan. Pullukka on tod. näk. kasvattanut tahallaan pahkurat, koska tykkäsi niin kovin olla huljutuksessa. Ei, ne eivät kutise. Rouva vaan tykkää olla spassa.

Toiset pistää tissikuvia, me yököttäviä pattikuvia. Vassokuu! Pulden masuyökkö.

Samaan aikaan toisessa maailmassa kuulun ihanaan ryhmään, jossa suunnitellaan kovasti tämänvuotista Horse Showta. Ideoita olisi vaikka muille jakaa, mutta Jäähalli tiettyine rajoitteineen ja FEI muutamine määritelmineen jarruttavat sopivasti. Eipä silti, ideoita otetaan vastaan, tätä kautta ne menevät saletisti perille!

Jahas, se on taas kello sen verran, että kuntosali ja PT Jani Hautamäki odottavat. Täältä tullaan, elämä!