No eihän nämä maastot hääppösiä ole, mutta…

Ah, uusi päivä Alentejossa!

Päivänä kaksi pääsin jo kiinni koulukantaan. Mikäli et ole ihan hulluna dressageen, niin kuin esim. minä, tämä puolet maastoilua, puolet dressagea -kuvio on kyllä antoisa! Maastoissa ei esimerkiksi mennä IKINÄ ravia, vaan kaikki hommat hoidetaan käynnissä ja laukassa. Se on muuten hieno idea! Laukkahan on monen hevosen kohdalla huomattavasti mukavampi askellaji kuin ravi. Köntsempikin pysyy kyydissä.

Ensimmäiseksi dressagekaveriksi minulle valikoitui Zig Zag, joka oli hyvin asiakaspalveluhenkinen. Mikään asia ei tuottanut ylitsepääsemättömiä ongelmia – kaikki hoitui. Lusitanon ollessa kyseessä tämmöisellä pohjolan muijalla on suuri vaikeus tajuta, että kaikki askellajit ovat lyhyempiä kuin puoliverisillä. On suuri riski ajaa pientä hevosta koko ajan ylitahtiin, eikä semmoinen peli vetele ollenkaan. Piti jatkuvasti muistuttaa itseään, ettei ala tuuppia liikaa eteen. Sinänsä lusitanojen askellajit ovat hyvin miellyttäviä ja tasaisia.

Tulevan Vanhat Hevostortut -kalenterin Miss Joulukuu.

Illalla huuhdottiin taas päivän hiet porealtaassa ja katseltiin ufoja ja KUUN NOUSUA. Eipä meillä Espoossa ole moiseen ainakaan tullut kiinnitettyä huomiota. Oli nimittäin melko intensiivinen hetki!

Lauantaiaamuna käytiin moikkaamassa kantavia tammoja laitumella ja kuultiin esitelmä lusitanokasvatuksesta. Täällä tiedetään mitä tehdään sen asian kanssa. Tutustuttiin myös hollantilais-belgialaiseen pariskuntaan, jotka olivat kerran tulleet sattumoisin Monte Velhoon relaamaan, tykistyneet niin, että tulivat uudestaan ja uudestaan ja kohta he opettelivatkin jo ratsastamista. “Ei me kotona ratsasteta, koska siellä ei ole näin kivoja paikkoja”, sanoi Kasja, hollantilainen. Pian pariskunta oli hujahtanut niin syvään päähän, että lähtivät sponsoreiksi Monte Velhon kruununjalokiven, Ecuadorin matkalle kohti Tokion olympialaisia. He omistavat nykyään 20% Ecuadorista sekä kaksi sen varsaa. Ja huom: nämä ihmiset eivät tiedä hevosista MITÄÄN. Mistä näitä ihmisiä löytää?

Kavioliiton Monte Velho -leiri numero III.

Eläkeläishevonen tervehti suomalaistammaa.

Lauantaina mentiin vielä aamulla maastoon ja ajettiin lehmiä vähän takaa. Iltapäivällä pääsin tulevan olympiaratsastajan, Ecuadorin ratsastaja Joao (nimeen tuli jotkut hipsut johonkin kohtaan) Miguel Torraon tunnille. Kaveri on nyt 26-vee ja hengailee mm. Carl Hesterin ja Charlotte Dujardinin kanssa. Ok. Oli myös erinomainen opettaja! Sain Joaon tunnille Donatello -nimisen orin, jonka kaula oli noin neljä kertaa Hilpan kaula, eikä Hilpallakaan ihan ohut kaula ole. Donatello ei aluksi meinannut lainkaan tutustua käynnin tarjoamiin mahdollisuuksiin, vaan tepsutti jotain pikkuravia vallan kokonaan. Joaon ohjeilla pääsin sitten kiinni tämän hevosen kuvioihin, ja voihan vitja kuulkaa, vetelin laukanvaihtoja kolmen askeleen välein! Woop-woop! Täällä tätikin pääsee loistamaan melko kirkkaasti! Ja suoraan sanoen ihan sama mitä tein, mutta kun Joao tunnin lopuksi sanoi: ” HYVIN RATSASTETTU!”, meinasin kosia tätä pientä jannua. Joka siis tuskin on edes kiinnostunut naisista.

Videota Donatello -sessiosta nähtävissä Kavioliitossa30v instassa!

Jaajon tunnilla.

Eihän tässä sitten auttanut kun laittaa rasti ruutuun kohtaan: KYLLÄ, HALUAN TULLA UUDESTAAN.