On se sillä tavalla, että toimiva idoli saa itsenkin liikkeelle. Lapsena se sai suorastaan villiintymään. Toisinaan idoli löytyy välittömästä läheisyydestä, toisinaan maailmojen turuilta. Samapa se, kunhan idolin suorituksesta saa tasaisin väliajoin annoksen. Jopa idolilla saattaa olla idoli. Kari Nevala, joka saattoi jossain vaiheessa nousta itsekin idolin asemaan, on ilmaissut ihailevansa varauksetta Marcus Ehningin ratsastusta. Christopher Wegeliuksen idolit löytyvät esteratsastaja-sotilaista, mutta tämän päivän suomalaisista ratsastajista hän nostaa esiin Nina Fagerströmin. Tavattoman moni tallikaverini huokaa syvään kuullessaan nimen Steve Guerdat. Itse olen enemmän Sebastian Nummisen tyttöjä. Mutta otetaanpa katsaus muinaisiin idoleihin!

Kuva: Sportpferde Ehning

70-luku

Muistan kun porukka puhui Sillistä. Siinä vasta kova muija! Kyse oli Silja Pursiainen-Eklundista, joka vaikutti ainakin joskus Tuomarinkylässä ja sittemmin kai jossain Sipoossa tai Espoossa. Tätini piti häntä suuressa arvossa, joten niin tein minäkin. Noihin aikoihin myös Kyra Kyrklund vaikutti tyypiltä, jota kannatti seurata. Hain varmuuden vuoksi nimikirjoituksenkin Snoopy-muistivihkooni. Isäni mielestä kouluratsastajat olivat paksuja, eikä heihin voinut luottaa. Hän oli jyrkkä mies. En yhtynyt hänen näkemykseensä. Itse oli kuitenkin laiha ja epäilyttävä.

Kyra. Kuva: EPA

80-luku

Ihannoin suuresti Mirri Kynsilehtoa ja Kati Hurmetta, jotka olivat suurin piirtein ikäisiäni, ja silti kilpailivat kovalla tasolla. Mirri Kynsilehdosta saattoi olla keskiaukeamakuvakin Hevoshullussa. Kasarilla kävi myös niin, että sydämeni meinasi pysähtyä, kun pääsin Juhani Ehon tallille hoitamaan hevosia. Olin kuullut Juhanista ja nähnyt hänen hyppäävän Tuusulan raviradalla ja Laaksolla. Siinäpä vasta kova jätkä! Sain hoidella tallin vanhuksia ja joitain myyntihevosia, ja se oli ehkä hienointa ikinä. En oikein ikinä uskaltanut puhua Juhanille normaalisti, koska arvostin häntä niin paljon. Ainakin punastuin joka kerta kun puhuin.

kuva: katihurme.fi

Juhani Eho ja Papandrea. Kuva: Trakehners-Majurin.fi

90-luku

Tässä vaiheessa takavasemmalta yllätti kenttäratsastus ja Piia Pantsu. Piia oli jotain aivan muuta kuin muut: rämäpäinen, hauska, iloinen ja saakelin taitava. Ja vielä kauniskin! Ihan täydellinen idoli. Kun tarkkoja ollaan, voisin nytkin pukeutua paitaan, jossa on Piia Pantsun naama. Esteratsastuksen porukoista en muista fanittaneeni noihin aikoihin kuin Hugo Simonia, joka sekin alkoi jo 70-luvulla ja jatkuu edelleen. Hyvin hoidettu, ysäri!

2000-luku

Rodrigo Pessoa. Miten joku voi olla niin komea, taitava ja ihana? Rodrigon juhlakausi alkoi oikeastaan jo 1998 Helsinki Horse Showsta, jossa hän voitti Volvo World Cupin. Samana vuonna kohdalle osui maailmanmestaruus Roomassa. Siitä on hyvä ponnistaa uudelle vuosituhannelle! Rakkaus Rodrigon tekemisiin on myös jatkunut. Pullukan satula on merkiltään Pessoa – sattumaako? Tuskin.

Sanovat, että siinä on Rodrigo Pessoa. Kuva löytyi Tumblrista, eikä ole hajua kenen ottama.

2010-luku

Tässä vaiheessa sydämeni valitsi Sebastian Nummisen, joka on näyttänyt närhen munat jo aiemmallakin vuosikymmenellä. Tyyppi, joka ei IKINÄ leuhki ja hauku muita, ja on jäänyt nuorena ihan hirveästä autokolarista kuin ihmeen kaupalla henkiin, ja on yhtäkkiä maailman kärjen tuntumassa  ansaitsee loppumattoman ihailuni. Sebastian on myös syy siihen, että toisinaan ratsastan ihan hyvin. Silloin yleensä kuvittelen olevani Sebbe.

Sebbe <3. kuva: Satu Pirinen

Tähän viimeiseen lohkareeseen asettuu aivan eittämättä Anna-Julia Kontio, joka nyt vaan on paras. Nöyrä, ahkera, taitava ja sinnikäs. Ja mikä hienointa: saakelin nuori! Jos otamme katsauksen maailman huippujoukkoon, on siellä jo ihan kivasti 40-60-vuotiaita kykyjä. Juulilla on siis aikaa valloittaa koko maailma esim. 25 kertaa. Ja minä kyllä kannustan, jos se siitä jää kiinni!

Nyt vaan porukka kommentoimaan tähän alle KUKA ON IDOLEISTA KOVIN? Kenen perässä kulkisit maailman äärin, tuijottaisit kisojaan kunnes kuolo korjaa, kenen puolesta ottaisit pankista lainaa?

Jollei tällä kuvalla mennä perille, millä mennään? Anna-Julia Kontio, Team Harmony.