Elämä nuoren ratsun kanssa on kiintoisaa. Yhtenä hetkenä pieni poika on todellakin pieni poika, laiha ja hukassa. Tarhakaveri lällättelee ja nipistelee kankusta. Parin kuukauden päästä käsissäni onkin merkittävästi vahvistunut hevonen, joka on haalinut paitsi itsetuntoa, myös massaa. Kohtuuton kiltteys vaihtuu itsetietoiseksi puuhasteluksi ja omien mielipiteiden ilmaisuksi. Poljetaan jalkaa ja ängetään syliin. Kiltti se on kuitenkin, mutta paaljon rohkeampi.

On ihanaa havaita, että se on kotiutunut ja kasvanut. Sillä on hyvä olla.

Ratsastuskertoja on Lennin kanssa takana kai seitsemän, vaikka ei meillä lasketa. Välillä tapaillaan nyökkyä, välillä mennään kaula pitkänä. Ihan yhtä taitava en ole kuin ratsuttaja, mutta yritän parhaani! Ja kyllä: opettajia löytyy kaksin kappalein. Ainakin.

Siksipä onkin maailman kivointa päästä Helsinki Horse Show’hun katsomaan OIKEASTI TAITAVAA RATSASTUSTA. Harva asia inspiroi niin paljon! Ostin Henri Ruosteen klinikankin striiminä perkeleelliseen hintaan (69€) vain saadakseni imeä oppia, koska en päässyt paikalle. Kannatti! Nyt olen jopa noin 0,45% parempi ja taitavampi.

Erityisesti Horse Show’ssa katseeni kiinnittyy tällä kertaa nuorten hevosten arviointiin. Se tapahtuu ensin keskiviikkoiltana ja sitten torstai-iltana. On todella kiehtovaa nähdä kun Nina Fagerström (ilmeisesti?) ratsastaa parhaaksi katsotuilla nuorikoilla ja arvioi niiden potentiaalin sekä kehityksen. Tokihan mietin, kuinka meidän Lenni on siellä ensi vuonna näyttämässä närhen aikaansaannokset. Tai seuraavana vuonna Poppana. Tää on niin kivaa tää kakaroiden seuraaminen!

Erityisen kiehtovaa on myös huippuratsastajien vapaa verkka areenalla. (Siis jos sitä on tällä kertaa.) On todella kiinnostavaa nähdä mihin he panostavat pyrkiessään saamaan hevoset rennoiksi ja kuuliaisiksi. Etenkin kun itse yritän hiki päässä mennä Lennillä suoraan niin, ettei sen kaula ole aivan kääntynyt toiseen suuntaan. Toisaalta, se nosti toissa päivänä vastalaukan hienosti ja laukkasi kaarteen muina miehinä! Hyvä tasapaino. (Oppiikohan se ikinä vaihtoja?) Tarkoitus ei ollut tietenkään nostaa vastalaukkaa, mutta Lenni ei tiennyt sitä.

Paras neuvo, minkä olen saanut nuorten hevosten kanssa touhumaisessa on toveri Kate Korpelan vinkki: TEET VAAN, ET SINÄ SITÄ PILAA! Siihen päivään asti pelkäsin aktiivisesti joka päivä pilaavani hevosen lopullisesti. HIlpan kohdalla taisi muutama muukin epäillä. Nyt tajuan, että Hilppahan oli kipeä. Suolistomurheet (Hilpalla syypäänä impaktio) eivät välttämättä näy päällepäin kovinkaan helposti. Hilpalla ne näkyivät kiukutteluna ratsastettaessa ja haluttomuutena liikkua eteenpäin. Nyt, kun ratsastan Lennillä, tajuan, miten helposti nuoren hevosen kuuluu mennä eteenpäin. Siis liikkua! Ja miten saakelin kivalta se tuntuu.

Kiva tietää, että ensi maanantaina olen noin 1,7% parempi ratsastaja, koska olen toljottanut huippuratsastusta torstaista sunnuntaihin. (Lauantaina olen toki Treella tahkoamassa Elämäni biisiä.)

Perjantaina me kavioliittolaiset pakkaannumme aitioon ja kilistelemme suomalaisille! Hyvällä tuurilla muillekin. HIHS siis 19.-23.10. Helsingin jäähallilla!