Yhtenä iltana tällä viikolla tallillamme oli tohinaa. Pihaan kurvasi traikkuja, ja niistä ulos melko hienoja hevosia. Kaikki tulijat olivat ratsastuksenopettajia, jotka opiskelevat juuri nyt Master-tasolla. Koulutus pitää sisällään laajoja oppikokonaisuuksia, (mm.kasvatustiedettä), mutta toki myös sitä itseään, eli ratsastusta. Eräänä iltana muutama Master-oppilas sitten saapui Hästbackaan reenaamaan, opettajanaan kunnioitettu Kiki Nyberg. Kun kuulin nimen Kiki Nyberg, taannuin saman tien pikkutytöksi. Edes koulunvuosieni opettajat eivät onnistu siinä. Kiki onnistuu. Miten?
Olin teininä aktiivinen talli-ihminen Järvenpään JRS:n tallilla. Toisinaan tein viikonlopputallia, ja opettajamme ja valmentajamme Stolle piti minua luotettavana ja riuskana työihmisenä. Se tuntui kivalta ja sai olemaan luotettava ja riuska työihminen. Yhtenä päivänä sitten olin jakanut heinät kaikille kopukoille ja istuin hetken satulahuoneessa ottamassa vesihuikkaa. Sisään marssi hetken kuluttua nainen, joka huusi niin kovaa, etten ihan edes alkuun tajunnut mistä. Sittemmin kävi ilmi, että naisen mielestä en ollut antanut hänen hevosilleen ollenkaan heinää, vaikka siinä rivissä kaikki tietysti saivat, niin kuin kaikissa muissakin riveissä. Hänen hevosensa olivat tunnetusti nopeita syöjiä, mutta entäs sitten. Huuto vain jatkui. Menin ihan raiteiltani kauhusta. Ei se varmaan vakavaa ollut, eikä ihminenkään kaiketi väkivaltainen, mutta sillä hetkellä se tuntui juuri vakavalta ja väkivaltaiselta. En ollenkaan tajunnut miksi minua haukuttiin paskaksi. Vastedes välttelin koko henkilöä, ja teen sitä näemmä vieläkin.
Ennen vanhaan tuollainen käytös oli ihan normaalia. Keski-Euroopassa monilla talleilla jopa vieläkin. On kivaa, että jotkut kestävät sitä korvaansa lotkauttamatta. Itse en kuulu niihin. Harraste-huutaminen on aivan ymmärrykseni ulottumattomissa.
No niin, nyt se on kerrottu. Ehkä nyt palaan takaisin 49-vuotiaaksi, jota varmasti joku myös pelkää, enkä ihmettele. Saatan olla joskus kovinkin tyly. Siksi ymmärrän vähän myös Kikiä. Ei ole helppoa, jos on vaikeeta.
Ja sitten iloisiin asioihin! Kävin hevosen selässä! Tällä kertaa ystävänä oli pieni sh, Jänkis. Voi että oli kaverilla kiire. Oli seissyt yhden päivän, ja nuori mies kun on, oli karmea vauhti päällä. Alkuhöyryt päästettyämme kokemus oli oikein kiva! Kävi oikein mielessä, että miksiköhän minulla ei ole suomenhevosta…?
Kuva: Nea Levonius
Kuva: Nea Levonius
Ensi viikolla on muuten lähtö Kavioliittoleirille Keiteleelle! Kaksi viikkoa nuohotaan sitten siellä, minä, lapsi ja Masa. Eka viikko taisikin tulla täyteen vanhoista kavereista, mutta toisella on uutta verta. Siitä tulee hauskaa! Lupasin nimittäin vetää jokusen maaston. Ja ei, en tunne tienoota, joten seikkailua on luvassa!
Et ole ainoa Kikin traumatisoima 😂
saattaapi olla 😀
Mahtava muisto Kikistä! Tiedän kyllä (kokemuksesta) ettei sitä huutoa ollut kiva kuulla, mutta onpa jollain tasolla ikään kuin yhteisiä kokemuksia 😉 Itse korjasin vain kahdeksalta hevoselta loimet kuten niiden kuului olla vaikken itse ollutkaan loimittanut niitä väärin, nyt kyllä osaan tehdä homman oikein. En kuitenkaan väittänyt vastaan sattuneesta syystä. Ja tunnustan: kun luin Kikin nimen, suoristin selkäni ja mietin hetken mitä on tullut tehtyä ja mitä vielä pitäisi tehdä (omassa kodissani…). Harva ihminen tekee tuollaisen vaikutuksen!
Eikö oo jännä! En edes tunne koko tyyppiä, mutta huutaminen meni johonkin keskukseen, jonka jälkeen oon ollu ihan pannarissa.
Ja ai niin: miksei sinulla ole suomenhevosta?
ERITTÄIN HYVÄ JA OIKEUTETTU KYSYMYS!
Hyvä kun kerroit. Just tänään puhuttiin entisen pomon kanssa yritysten yhdistymiseen liittyvästä uudesta huutokulttuurista ja siitä ettei tunnu omalta, ei. Puhuttiin myös kikin tyylistä, joka on kuulemma nykyään humoristisempaa huutoa kun jonkun muun huuto. Kiva jos on huumoria.
Itse koen huudon ja jankkaamisen oppimista hidastavana metodina. Olis gauheeta jos kesäleirilläkon huudettas.
Mut muistan kerran kun hevonen vaan meni ja ope huus varmaan 6 kertaa käsi napaan ennen kuin tajusin tehdä niin, kun olin patologisessa paniikissa ja kädet olivat lukossa, on tilanteita jolloin huuto voi olla hyvä juttu.
Joo, on siinä puolensakin! Ei se huutaminen mun mielestä niin hirveetä ole, jos sen viesti on, että tee nyt! Mutta jos se viesti on, että olet paska, siksi huudan, se menee ihan hukkaan.
Vielä lähes 30 vuoden jälkeen elävästi mielessä yhteenotot kyseisen henkilön kanssa 😅 Esimerkiksi yksi ori, joka oli päivemmällä lähdössä näyttelyyn ja turvallisuussyistä jätin sen karsinan siivouksen lähdön jälkeiseen aikaan. Henkilö esitti että on ammattitaitoa siivota minkä tahansa hevosen karsina milloin vain. Vastasin, että on ammattitaitoa harkita, milloin ei ole turvallista mennä siivoamaan, että rouva on hyvä ja näyttää itse esimerkkiä, ja ojensin hänelle talikon ja kottikärryt. Rouva teki työtä käskettyä ja kuinka ollakaan, oven raosta lävähti välittömästi kaksi takakaviota ja siihen jäivät välineet ja ovi sulkeutui saman tien 😅 Heinäshowt ja loimitukset erikseen sitten 😂
Erikoismeininkiä, eikö 😀
Hienoa, että olen osannut kannustaa niin, että muistat sen vielä yli 30v jälkeen😊
Stolle, en kestä <3