Me ensikertalaiset! Kuva: Taru Arola

Glofton, besta tittare! Tänään kerromme teille miten vannoutunut puska/esteratsastaja kokeilee maan tasalla suoritettavaa lajia. Kyseessä on Working Equitation, josta olen onnellisen pihalla kuin Mustin koppi. Katson jonkun videon youtubesta, ja siellä mieshenkilö sukkuloi käyntivauhtia laukassa erilaisten telineiden ympärillä. Jepjep! Sillä tavalla siis.

Saavuin Riihimäen Herajoella olevalle tallille hiukka myöhässä, syy: yksi suljettu kaista Helsingin suunnasta. Hevonen oli minulle jo valmiiksi lämmitelty. Se oli kiltisti tehty, lämppääminen on monesti vaikein puoli! Ratsunani toimi ihana miekkonen, ori Xenon. Kappas vaan, hän on lusitano, ja nehän minä jo tunnenkin! Ei kun selkään.

Iloinen ihminen on hevoselle hyväksi. Kuva: Taru Arola

Ravailin ja laukkailin vähän, tämähän sujuu. Hiukka oli hakemista, että osasin olla häiritsemättä Herra Hevosta, mutta hyvin se meni. Ennen kaikkea mukana olevat ihmiset olivat hyvin kannustavia. Kukapa sitä olisi seppä syntyessään! Ja sekös sitten nauratti, kun alettiin harjoitella temppuja: sain tehtyä melkein kaikki temput EKALLA KERRALLA OIKEIN, ja sen jälken tyrin uudestaan ja uudestaan. Moukan tuurista voimme puhua. Jossain vaiheessa poltin käpyni videokuvaajalle, joka ei tajunnut olla valmiudessa kun meillä onnistutaan. Siitä poltti sitten päreensä hevonen, joka ei lainkaan tykännyt, että sillä tavalla päreeni poltan. Ihan oikein! Omistaja-Purjo (nimi muutettu) käväisi selässä, jotta kaikilla olisi parempi tunnelma, ja näinhän siinä kävi. Kuuma-Katja kokosi itsensä ja jatkoi suorituksia.

Keskittäytymä. Kuva: Taru Arola

Ensin mentiin silta, sitten yritin jotain väistöhommaa, huonoin tuloksin, sitten portti, sitten tynnyrit ja vielä kello ja härkä. En voi muuta kuin sanoa, että pirullisen hauskaa hommaa. Aloin epäillä, että olen kai salaa harjoitellut, sillä Pullukan selästähän en millään jaksa koskaan tulla alas, vaan hoidan kaiken selästä käsin. Päästän koirat autosta, availen ovet, nostelen puomit ylemmäs jne. Harjaantuuhan siinä. Laiskuus tekee mestarin. Toki se ero tässä oli, että en yleensä tee asioita laukassa.

Terhi ja Möhköfantti aka Frede. Kuva: Taru Arola

Ihana Frede suorittaa <3 Kuva: Taru Arola

Kanssani ensikertalaisena oli kirjailija Terhi Paavola, joka oli kirjoittanut kirjan Working Equitationista, mutta ei ollut vielä kertaakaan kokeillut lajia selästä käsin. Ja koska kyseessä on työratsastus, Terhillä oli työhevonen. Maailman ihanin Jyllanninpötkö, joka pussaili. Nostin kokeeksi sen yhden kavion ja tuli hiki. Sydän.

Barrels. Kuva: Taru Arola

Portti. Kuva: Taru Arola

Xenon oli pitkämielinen ja osaava jätkä, kun itse osasin hallita hermoni ja kroppani, Xenon teki ihan mitä halusin.  Video hässäkästä nähtävissä täällä.

Seuraavan kerran törmään tähän porukkaan Horse Shown perjantain iltanäytöksessä! Kiitos teille, olette huippuja!