Kuva: Karo Pihlström
Minun on toisinaan ollut vaikea hahmottaa milloin pitää olla tiukkana ja milloin voi hieman löysätä. Siihen tarvitsen usein auktoriteettia. Niissäkin on eroja. Jos nyt lähdetään ratsastuslinjalle, niin yksi ope komentaa tekemään niin kauan kunnes asia onnistuu. Toinen taas käskee pitämään välissä pienen paussin ja yrittämään sitten uudestaan. Kolmas kehottaa tekemään toista liikettä, joka kenties johtaa siihen, että alun perin suunniteltu asia onnistuu. Varmasti kaikilla on paikkansa.
Itse tuskastun jauhamiseen hyvinkin helposti. Vaikka lopulta onnistuisin, onnistumisen tunnetta ei tule, koska se on tullut taistelun kautta. En halua voittaa väsytystaktiikalla.
Nuoren hevosen kanssa touhuaminen on tästä(kin) kulmasta erityisen kiintoisaa. On oltava itse varsin varma omista otteistaan. Se on vaikeaa. Tuntuu nimittäin tökeröltä pyytää hevoselta jotain, jos en ole itse kasassa. Siksi uskonkin, että ihmisen istuntaan pitäisi panostaa vielä entistäkin paremmin, tarkemmin sanottuna öisinkin. Jännästi nimittäin oikein istumalla asiat alkavat tapahtua aika lailla oikein ja ennen kaikkea HELPOSTI. Eikö olekin kumma?
Lomalle silirimpsis!
Sanotaan, että hevonen ei pane vastaan huvikseen. Sitä sattuu johonkin. Joo, voipi olla, mutta näin ollen kaikkia hevosia sattuu johonkin koko ajan, kun niillä ratsastaa joku huono. Voi siis myös olla, että avut vaan ovat epämääräiset ja ristiriitaiset. Tästäkin syystä se oma pakka olisi hyvä saada kokoon. Ottakaamme vastuuta omasta tekemisestämme! Kunnianhimoa oman tekemisen kanssa kannattaa aina olla sen verran, että hevosen fiilis paranee.
Ammattilaiset sanovat, että jos nuori on hankala ratsastaa, se kannattaa laittaa peltoon. Siellä se jäsentelee ajatuksiaan ja unohtaa mistä tuli kinaa. Nuorilla voi myös olla kasvukipuja ja laitumella ne saavat itse sovittaa liikkumisensa omien voimien ja kapasiteetin mukaan. Tämähän on ihanteellinen juttu kaikille muille paitsi minun hevoselleni, jolla on tapana KERÄTÄ HIEMAN MASSAA. Nyt kysynkin: miten sellaisten hevosten lomat hoidetaan, jotka eivät pääse laitumelle? Tarhassa tönöttäen? Voi ei.
Minäpä otin riskin. Viime kesänä Hilppa ei lihonnut laitumella, joten elän toivossa, että se ei lihoisi nytkään. Laittelen raporttia vaikka viikon päästä.
Hyvää kesää, folks!
Viimeisimmät kommentit