Saatoin olla hieman epäpuhdas askeleeltani.
Pullukka ontui sunnuntaina. Olin kerrankin hyvään aikaan maneesissa, ei mitään hässäkkää ja vyyhtiä, kylmyys siedettävissä, varusteet asianmukaiset jne. No heti tunsin selkään, että tahdittaahan se. Lopetin yksin tein harrastamisen ja lykkäsin polvivaivaisen kaverini selkään ja sanoin, että menkääs hiukka kävelylle. Harvoin kävely huonontaa tilannetta.
Kirjoitin Facebookiin hevosen ontuvan. Laaja kommenttikirjo yllätti. Paise oli vahvin ehdokas. Siis kaviopaise. Ilmoitin, että meillä ei ole koskaan moista ollutkaan, johon todettiin, että lienee jo aika. Tämä on tätä hevosihmisten vähän rankempaa huumoria. Itse analisoin, että hevosen lapa on niin jumissa, ettei veri edes pääse aivoihin asti. Tämän päättelin siitä, että Pullukan kiima ylitti jo kaikki sopivuuden rajat. Yhtään ei katsonut ympärilleen, kun jämähti esim. tallissa seisomaan ENTISEN orin karsinan äärelle, levitti takajalkansa alkoi liruttaa lattialle. Tiedä vaikka lapset traumatisoituisivat. (Samaan aikaan satulahuoneen oven edessä masturboi koirani, mutta ei siitä sen enempää.)
No, kiimasta viis ja kuus, epäpuhtaus oli tosiasia. Tokihan tämä iski heti kun olin löytänyt Pullukalle täydellisen vuokraajan. Ihmisen, joka on vuokrannut elämänsä aikana KAIKKIA minun hevosiani. Riittävän häiriintynyt siis, mutta ehdottoman luotettava. Ja kiva. Ja kasvattaa myös hevosihmisten seuraavaa polvea. Kolusin koko tallin löytääkseni Metacamia ja löytyihän sitä. Kipulääkettä tuuttiin, niin johan tulee ainakin leppoisa yö. Ja tulikin. Seuraavana päivänä tunnelma oli parempi, mutta ei vielä ihan puhdas. Toinen yö lääketokkurassa teki jo merkittävän eron. Seuraavaksi Pullukalle saapui hieroja, jota Pullukka rakastaa. Minäkin rakastan. Me kaikki rakastamme. Hieroja sanoi, että nyt on nimittäin jokainen kinttu NIIN jumissa, että ihme jos pääsee edes eteenpäin. Kas, kas! Harrastelijaeläinlääkärinä olin siis melkein oikeassa!
Tänään Pullukka oli jo ihan eri hefoinen. Kiihdytti tarhasta kiireen vilkkaa sisään ja tehokkaana sieltä ulos maneesiin. Alkuravin jälkeen Pullukan mielestä puutuin tilanteeseen liikaa, jolloin hän aloitti sen päiväisen pukkilaukkaesityksen, että ei voinut kuin ihailla. Kovin oli irtonaista liikehdintää! Oli kaarevaa selkää, lentävää takajalkaa, ja lennokasta raviaa häntä tötteröllä. Hyvin pyyhkii.
Samaan aikaan toisaalla vein satulan topattavaksi. Olin tunnelmoinut, että jos sitä toppaa pikkusen takaa ja tyhejntää edestä, niin se ei ehkä kippaa niin pahasti taakse. Näin kaavaili myös toppaaja. Tulokset ihmiskokeesta selviävät sunnuntaina kun pääsen taas selkään. Hyvää liputuspäivää!
Viimeisimmät kommentit