Toisinaan kuulen ihmeelistä vinguntaa siitä, että miksi laitumesta pitää maksaa niin paljon. Hevonenhan vaan ON SIELLÄ. Eikä kenenkään tarvitse tehdä mitään. VÄÄRIN.

Olen ollut eilispäivän Evitskogissa rakentamassa laidunta Lenni-pojalle ja sen kahdelle kolleegalle. Okei, laidun on iso, mutta kyllä siihen saa aikaa menemään. Periatteessa laitumella oli jo tolpat ja narut. Niiden lisäksi ns. tukitolppia hakattiin noin joka viidenteen tolppaan kiinni, jotta säät eivät vie vanhoja mennessään. Lisäksi narut olivat luonnollisestikin poikki monista kohdista, joten osa naruista piti korvata uusilla. Niitä saa kaupasta. Se maksaa. Uudet tolpatkin maksavat. Näiden hommien lisäksi oli vesurille töitä, sillä kaikki narun kanssa osuvat oksat ja ties mitkä rehut poikkaistaan, että sähkö kulkee. Vesuria ei tähän hätään löydetty, joten otettiin oksaleikkurit ja saha. Sahalla saa aika hyvin kaislikkoa poikki! Oksasaksilla sitten pajukkoa ja vadelmapuskan oksia poikki. Voin kertoa, että siihen menee aikaa ja hikikarpaloita. Lisäksi saatanan perkeleen ötökät puree ja nokkoset pistää. Mutta ihan talkoohengessä sujui tämä homma. Jos moiseen yrittäisi palkata ihmisiä, saattaisi olla aika hiljaista. (Lisäksi laitumien juoma- ja kivennäishuolto suoritetaan päivittäin, ynnä mahdolliset korjaukset aitoihin. Senkö pitäisi olla ilmaista?)

Lauantai-päivähän sujui kivasti kokonaisuudessaan: klo 8.00 aamulla tallin pihaan vastaanottamaan Lenniä, jonka ystävällinen Lavikais-Sanna kuljetti alueelle matkallaan ylioppilasjuhliin Savitaipaleelta Turkuun. Lenni oli yhtä ihana kuin aina: kiltti ja järkevä. Se oli myös melko poikki. Paljon oli ehtinyt taas tapahtua. PIstettiin jamppa heti tarhaan laidunkolleegojensa kanssa tutustumaan. Kohtaaminen meni erittäin mutkattomasti ja yhteinen säbel löytyi lähes saman tien. Toivottavasti tilanne ei muutu.

Klo 10 olinkin jo heittämässä lasta Omppuun ja siitä sitten kurvasin Tsusho-autoon myymään pikkuautoa. Voin kertoa, että NYT SE KANNATTAA. Vuosi sitten yritin myydä sitä (Toyota Yaris 2018, hybridi), mutta siitä tarjottiin niin vähän, että päätin pitää auton ennemmin. Nyt sain siitä omat takaisin ja vähän päällekin! Sitten bussilla kotiin, vaatteiden vaihto ja takaisin tallille. Tällä kertaa mentiin nikkaroimaan poikien laitumen aita kuntoon.

KLo 14 lähdin laitsalta vaihtamaan vaatteita ja suunnistin ylioppilasjuhliin nro 1. Siellä oli syntynyt yöllä varsa, joten se oli kiva paikka käydä. Saattoi isäntäväki olla vähän silmät ristissä. Sitten startattiin ylioppilasjuhliin nro 2, johon heitin tyttären ja menin itse vaatteita autossa vaihtaen tallille, sillä olin sopinut kengittäjän vuolemaan Lennin kavioita klo 17. Myöhästyin 7 minuuttia. Hävetti. Kaameat lapiokaviot höylättiin, kengittäjä antoi anteeksi. Ei kun takaisin ylppärijuhliin nro 2, jonka vessassa vaihdoin mekon takaisin päälle. Kotona n. 20.05.

Sanoisin, että olipahan päivä.

Tänään menin klo 13 Hästbackan pihaan lastaamaan jamppoja kyytiin. Kaksi kaksivuotiasta ja yksi kolmonen, Lenni. Kaikki pojat menivät tosi hienosti autoon. Matka laitumelle oli lyhyt, joten se meni mutkattomasti. Otettiin pojat ulos ja vietiin laitsalle. Lenni oli niin väsyneen näköinen, että hyvä kun silmät pysyivät auki. Laitumelle saavuttaessa sen silmät aukesivat: JOKA PAIKKA TÄYNNÄ SIKAHYVÄÄ RUOKAA! Ensin jokainen jamppa laittoi turvan maahan, sitten otettiin pakolliset ”me laukataan nyt vähän, niin saatte videoo” -pätkät.

Yhtäkkiä aidanrakennus ei vituttanut enää yhtään. Pojat näyttivät NIIN onnellisilta, että olisin voinut jäädä toljottamaan niitä loppupäiväksi. Nyt ne elävät HEVOSEN ELÄMÄÄ.

AIJOO! Hilpan tiineys piti tsekata viime ke, mutta hups, sepä olikin huomenna, eli MAANANTAINA! Peukkua pystyyn!