Jos ratsastuskykysi epäilyttävät, kokeile lentämistä!

Hilppa on jo lapsesta asti ollut mielenterveystyön ammattilainen.

Niin kuin on monesti todettu, hevoshomma on pohjimmiltaan mielenterveyden hoitoa. Se tekee parhaimmillaan onnelliseksi ja huonoimmillaankin se valtaa koko pään ja kropan, jolloin kaikki muu unohtuu. Kukapa moista ei tarvitsisi? Oikein säälittää ihmiset, joilla ei ole harrastusta. Millä he tyhjentävät päänsä? Mistä he kertovat kavereilleen? Onko heillä kavereita? Saavatko he koskaan elämyksiä? Huolestuttavaa.

Hevosnainen kantaa vastuunsa. Hän katsoo, että kotona on kaikki reilassa, kunnes säntää nollausreissullensa tallille. Toisinaan retket vaativat venymistä. Erilaisilla vaihtokaupoilla ostetaan lisää aikaa tallille. Jotkut vaihtokaupat solmitaan keittiössä, jotkut lakanoissa, toiset taas Hoplopissa. Kaikki käy! Kunhan pääsee tallille.

Toisaalta on ihanaa, että ympärillä on muitakin kuin hevosihmisiä. Koko maailmanhan ei kuulu koostua yhdestä asiasta, ei edes hevosista. Välillä on hyvä käydä kuuntelemassa musaa tai teatterissa tai syömässä jonkun toisen laittamaa ruokaa.

Arvaatte varmaan, että nyt on oltu nimittäin jossain. Oikein. Olin Föönissä.  

Lähtökohtani ilmalennolle olivat kunnossa. Isäpuoleni oli nuorena laskuvarjohyppääjä ja eräs ystäväni harrasti lajia vuosikausia. Äitini oli lentoemäntä. Eikö näillä eväillä ole jo melkein laskuvarjohyppääjä itsekin?

Ensin puettiin haalarit päälle ja vedettiin kypärä päähän. Kypärä on tuttu homma. Sitten puhuttiin rentoudesta. Tuttua sekin. Asento oli hieman eri kuin ratsasteessa, mutta järjestettävissä. Kysyin opettajalta kumpi on rajumpaa, joutua putkessa olevan ilmavirran puskemaksi vai ratsastaminen villihköllä hevosella. ”Ilman muuta hevoshomma on rajumpaa”, totesi ihana Laura-opettaja. Huojennuin. Saatan jäädä eloon.

Kohta noustaan ilmaan! Kuvassa mukana mahtava insinööri-Maarit.

Laura lupasi olla tuubissa kanssani, jotten ajaudu pää alaspäin kattoon tms., mitä siellä nyt voi tapahtua? En enää palaa, ehkä? Joten ei kun TUULTA PÄIN! (ehheh)

I believe i can fly.

Ovesta sitten luiskahdin ilmaan! Jumankekka, se ilmavirta on kova! Siinä pysyy ihan hyvin vaakatasossa, mutta omat olkapääni ovat niin löysät, että lähtivät vähän laukalle. Niiden kanssa sitten venkoiltiin. Opettaja näytti koko ajan käsimerkeillä mitä pitää korjata. Hän oli pitkämielinen!

Juhuu!

Lentäminen kesti kerrallaan maksimissaan kaksi minuuttia, ja etukäteen ajattelin, että ei oo kummonen mitta. Lentäessäni tajusin, että en hirveesti yli olis pysyny kyydissä. Se on raskasta hommaa! Sitten Laura-ope näytti, miten ilmassa voi temppuilla ja tanssia. Se oli aivan uskomattoman hienoa! Ei saakeli, mikä kropanhallinta. Aion ehkä viedä Lauran ratsastamaan. Ei ole kuulemma kokeillut. Varmasti pärjää!

Laura-ope kommentoi homman kulkua.

Ja tunnetusti hevosmuijat pärjää missä vaan, tässäkin. Jos mietityttää yhtään, niin suosittelen kokeilua! On hirveän hauskaa käydä jonkun uuden lajin äärellä (ja palata sen jälkeen hevosen selkään, koska siellä on niin turvallinen olo). Kenties joku ei-hevosteleva perheenjäsenkin pääsee kerrankin pätemään ja näyttämään piilevät kykynsä. Ja ei, tämäkään ei ole halpaa! Eli sopii just hyvin meille.

Video meikän lennnosta nähtävillä täällä. Niin kuin videolta näkyy, en TODELLAKAAN olisi pärjännyt yksin.

Hilppaterveiset: huomenna aiomme ratsastaa koulusatulalla kouluvalmennuksessa! Juhuu <3 Kuvia tulossa!