Peruutusässät! (eilen ei ollut ihan noin tuhti vaatetus)

Matkalla maineeseen, osa 159. Eilen soi puhelin. Siellä erään ohjelman toimittaja kysyi, että ootko kuullut hiihtoratsastuksesta. Vastasin myöntävästi. ”Voitko sitten tulla ratsastamaan yhtä heppaa, jonka perään me laitetaan alppinisti suksilla? Kyseessähän on SM-kisat.” Tottakai, kuulin vastaavani. MITÄ IHMETTÄ. Onneksi hokasin kysyä, että tuleeko hevonen teidän puolesta, sillä jopa Hilpalle koettelemus saattaisi olla ikään nähden vähän raju, vaikka fiksu likka onkin. Kyllä, kuulemma, hevonen hoituu! Asia jäi onneksi hieman ilmaan vielä, mutta odottelen sähköpostia aiheesta.

Voi taivas. Luotan alppinistiin. Tai hetkinen, osaanhan minä viilettää hevosella kovaa? Onko nyt niin, että luette tulevan Suomen mestarin blogia?

Palataan hetkeksi vielä arkeen. Hilpalla on ansaitut vapaapäivät, joten olin eilen tunnilla Repe-hirvellä. Repehän on noin kaksi kertaa korkeampi kuin Hilppa ja puolet kapeampi. Ihan jännä, siis. Liikkeet vievät parilla askelmalla maneesin päästä päähän. Tällä kertaa koin hetkittäin ratsastamisen riemua. Ope oli sitä mieltä, että oli parempi kuin viime viikolla. Erityisen ylpeä olin tasajalkapysähdyksistä ja peruutuksista, jotka sujuivat paikoin täydellisesti. Peruuttaminen on ihanaa! Peruuttaminen on yhtä ihanaa kuin avoväistö on hirveää!

Itse asiassa aikojen saatossa olenkin mieltynyt toisiin liikkeisiin paljon enemmän kuin toisiin. Tässä omat ykköseni:

• Peruutus. On ihanaa peruuttaa suoraan, tai tarpeen tullen jopa kuviota. Pullukan kanssa oltiin tässä SM-tasoa.
• Myös peruutuksesta suoraan laukkaan on aivan huippu. Siis jos onnistuu.
• Pohkeenväistö. Kun Aira Toivola opetti miten pohkeenväistössä istutaan, on liike ollut siitä lähtien juhlaa ja HELPPOA!
• Hidastuskävely. Kun tarpeeksi pitkän aikaa malttaa tehdä pätkissä MAAILMAN HITAINTA KÄVELYÄ, hevonen alkaa nousta itsestään. Se on ihanaa.
• Kiemuraura. Aivan ihanaa, ei tarvitse kauaa homehtua samojen avujen kanssa. Sopii kiivaille hevosille.
• Sulkuväistö Pullukalla. Muita yhtä hyviä en ole tavannut. Aivan ässä.
• Ja tietysti: laukkaaminen täysii!

Osahan noista on ennemminkin harjoitteita, mutta kuka näistä termeistä piittaa. Mikä on kivaa, on kivaa! Joitakin hevosia on kivempi harjata kuin kuin ratsastaa. Joidenkin selkään taas laskeutuisi mieluiten katosta ja tunnin jälkeen vinssautuisi takaisin kattoon. Onhan noita. Väitän silti, että mitä innokkaammin pitää hevosta ARVOITUKSENA, JOKA PITÄÄ RATKAISTA, sitä kivempaa on. Tiedättehän J. Karjalaisen kappaleen, jossa lauletaan ”Olet runoni vaikea ymmärtää”? Se on justiinsa se.

Tänä iltana pistän taas pikkuhevosen töihin. Palaan raportin merkeissä!

Aijoo, ja coming soon: MITTATILAUSSAAPPAAT! Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen päättänyt lahjoa itseäni lopullisilla saappailla. Raportoin kun menen mittaukseen.