Olen pieni yksisarvinen vain.

Ai että, miten kiva on huomata, että jopa niinkin iso tähti kuin Urmas Raag puhuu hienosta tammastaan sanalla HÄN. Ilmiöstä ollaan niin tavattoman huolestuneita, että ei saisi, koska hevoset eivät ole ihmisiä. Ahaa, niinkö on, selvä. Uskon ymmärtäväni, että joo, hevosen mm. ruoansulatus, liikunnan tarve ja ajatuksen juoksu ovat erilaisia kuin ihmisellä, mutta kai niitä voi silti yksilöinä pitää?

Ehdotankin, että käännetään koko systeemi toisin päin. Eläimellistetään ihmiset. Katsotaan kuka loukkaantuu. Yhdenkään hevosen en ole nähnyt karkaavan raveissa laukalle, jos sitä on kutsuttu häneksi. En myöskään ole nähnyt epäpuhdasta piaffea, syynä inhimillistäminen. Mutta annas olla, jos eläimellistetään. Kokeillaan loukkaannunko:

Olen Katja, FWB-tamma. Olen ihan ok emälinjasta, melko tervettä ja hyväjalkaista sukua, syöpää tosin suvussa sekä emän että isän puolelta. Periytän verbaalisia jälkeläisiä, joilla on pitkät kintut ja paljon kavereita. Ravinnonkäyttö on ihan okei, ei ähkyjä. Tykkään työnteosta jos komennot ovat selkeitä. Haluan myös toimia luovasti ja ymmärrän, että kaikki eivät sitä kestä. Se pistetään monesti tammamaisuuden piikkiin. Jälkeläisteni isä tulee hyvästä espoolaisesta suvusta. Nuorena isä oli lupaava jalkapalloilija, en silti astuttaisi sen takia tällä. Muuten kyllä! Kokonaiskäytettävyys erittäin jees, periyttää hyviä allroundereita.

Jalkani ovat kuivat ja olen hyvä rehunkäyttäjä (kerään helposti vähän vyötärölle). Minua voi tarhata porukassa, mutta ei kenen tahansa kanssa. Potkin jos ärsyttää. Olen maastossa tosi hyvä ja varmajalkainen, en pelkää. Kisoissa jännitän, se tekee niistä vaikeita. Hyvänä päivänä voin suorittaa hienostikin. Matkakävelyssä olen hyvä.

Joskus olen laiska, mutta kun innostun, niin vauhtia riittää. Hoitotoimenpiteet ok, hampaiden raspaus kannattaa suorittaa rauhoitettuna. Matoja minulla ei ole koskaan ollut. Harja on vähän kuriton, eivätkä letit sovi minulle.

Minulla on vain muutama loimi ja pärjään niillä ihan hyvin. En tarvitse kaikkea uutta ja kiiltävää, sisäinen hyvinvointi on minulle tärkeämpää. Tarpeeksi ruokaa ja kavereita, niin kaikki on okei.

Väittäisin, että tammaksi olen aika jees. Ystäväpiirissäni on monta oria, mutta se ei haittaa. Välimme ovat platoniset. Tulen hyvin juttuun ruunien ja orien kanssa, toki myös tammojen kanssa. Toisinaan liiallinen tammamaisuus ärsyttää. Toki orien keekoilu on myös paikoin ärsyttävää, etenkin baareissa. Siksi käynkin harvoin Oripäivillä (=baari-illat).

Ennen kuin synnytin omia varsoja, en tajunnu varsojen päälle ollenkaan. Nykyään tykkään niistä eniten. Varsat on niin siistejä! Ja myös nuoret, teini-ikäiset on erittäin jees.

Siitosurani on ohi, mutta kevyeen harrastekäyttöön minusta saa joku vielä ihan hyvän kaverin.