Tätäkö se tulevaisuus tuo tullessaan? Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Ehkä tein virheen, ehkä se oli tulossa, kuka tietää. Oltiinhan sovittu Lapsen kanssa jo, että hän alkaa käydä Hilpan kanssa harrastamassa kerran viikossa. Oli siis kai vain ajan kysymys, milloin parivaljakko ylittää yhdessä esteen. Ja nythän se sitten tapahtui.

Olimme tähtäämässä yövuoroon tallille, koska olin katsonut, että tunnit loppuvat klo 20. Ajattelin, että sitten voi pystyttää pari estettä ja hypätä ne jonkun kerran, ei siis mitään kunnon ESTETREENIÄ. Olimme jo saapuneet maneesiin kunnes kävi ilmi, että perhana, siellähän alkaa koulutunti. Siinä kerkesin jo kiroilla, että miten en nähnyt Nimenhuudosta, että vielä oli jotain. Että niinkö sokea olen. Ope sitten sanoikin kiltisti, että hypätkää vaan, kolme tuntilaista mahtuu hyvin toiseen päähän. Olipa kivasti tehty!

Siispä asetin parivaljakolle ensin puomin, jota ylitellä. Sitten pystytin kavaletin, jonka päälle laitoin vielä puomin. Sitten vielä pieni okseri. Ja voihan vitja, kuulkaa: ne olivat niin ihania, molemmat! Hilppa meni yhtä stoppia lukuun ottamatta aivan upeasti ja Lapsi selässä meinasi pökrätä onnesta. Ja kun kerran olen tämän Lapsen äiti, niin se on melkein sama kuin olisin itse selässä. Niin syvällä se ilo tuntuu! Päätin itsekseni, että jos neidot haluavat alkaa TOSISSAAN hypätä yhdessä, voin suosiolla siirtyä dressageen.

Miksikö moinen takinkääntö? No, mehän ollaan ensinnäkin Hilperon kanssa jo sudittu läpi kolmet koulurataharkat ja/tai -kisat, ja koko ajan ollaan tykitetty kovempia tuloksia. Luokka toki on ollut helppo C, mutta kun onnistuu, siitä innostuu. Todellisuudessa olen viis veisannut radoista, mutta se treenaminen on niin kivaa! Kun pääsee siihen tilaan, että hevonen on herkkä ja vastaanottava, on jopa dressage aivan mahtavaa. Toisinaan jopa 5-vuotiaalla!

Jos en ole vielä mainostanut, niin Hilppa on nykyään tavattoman mukava ratsastaa. Jos hän toisinaan innostuu tuikkaamaan pukin sinne, toisen tänne, en pahastu. Se vain todistaa, että hänellä on pulssi. Kokonaisuus ratkaisee! Sekä ratsastettavuus että rakastettavuus ovat aivan huipussaan, jos minulta kysytään. Ja muiltahan ei kysytä, paitsi ehkä Hanna Parikalta, joka on samaa mieltä. (Jos siis ylipäänsä haluat oikean vastauksen tärkeään kysymykseen, kysy sopivalta henkilöltä. Näin vältyt henkilövahingoilta ja pahalta mieleltä!)

En lainkaan siis sulje pois sitä mahdollisuutta, että jatkaisin itse hyppäämistä, mutta en myöskään pidä siitä kiinni kynsin hampain. Kaikkihan Hilpan kanssa on kivaa! Myönteisen hevosen kanssa meininki on myönteistä.

Ihan helppoa! Kuva: Karo Pihlström