Näin hienosti päiväni alkoi!
Joskus siinä vaan käy niin. Muut suunnittelevat, ja sinä sanot, että kaikki käy. Sitten olet yhtäkkiä tilanteessa, joka herättää kauhua ja löydät kädestäsi Helppo B:0 2009 -kouluohjelman.
Leiriläiset päättivät yhdessä, että loppukisa onkin koulurata, jonka saa itse valita. Opettajana meillä olikin ehta koulutuomari, joten armoa oli turha anoa. Mikä kouluratsastuksessa sitten on niin kaameaa? NO SE SAAMARIN PIKKUTARKKUUS! Se, etten saa horista omiani siinä ratsastellessa. Se, että pitää aloittaa laukka juuri siinä ja tässä, eikä siinä, missä on hyvä. Se, että vauhtikin on jonkun määräämä. Apua. Enkä vielä maininnut kouluohjelmaa, joka on pitkä kuin elämä itse. Siis verrattuna esim. lähimuistini kapasiteettiin.
Mutta eipä siinä vielä kaikki!
Sain hevoseksi mukavaisen Braskon, joka ensimmäisenä päivänä ampaisi pystyyn, mutta sen jälkeen osasin olla maltillinen hänen kanssaan. Hevonen oli kerrassaan kiva ja kaikki sujui. Mutta niin kuin elämä yleensä, tämäkin päivä toi yllätyksen mukanaan. Yksi ratsastaja kyllästyi täysin toisen hevosen tempoiluun ja päätti jättää homman sikseen. Sanoin yksin tein, että hei vaihdetaan, tämä on kiva, ota sinä tämä! Tällä manööverillä yritin tietysti luistaa koko kouluhommasta. Ajattelin, että jos eräs heppa on liian kiihkeä (estehevonen), niin onhan toki parempi laukkailla ja temppuilla kentällä ja unohtaa saman tien koko kouluhassuttelu.
Sitten tulikin tämä.
…ja totuus oli hyvin pitkälti tämä. Jeij!
Vaan ei. Radalle jouduin, ja vielä ekojen joukossa. Verkkani käsitti pari ihan kivaa ravipätkää ja satumaisen sekoilun ryydittämät laukkapätkät. Siispä radalle! (Tuomarin kysymykseen ”Ootko valmis” vastasin ”Tähän? En koskaan.”)
Radalle harjoitusravissa: toteutui. Suoruus – ei puhettakaan. Pysähdys – lähes. Hirveän kippuroinnin myötä ravia oikealle jne. Kohdassa KIEMURAURA saimme hevosen kanssa jonkun ihmeellisen kouluherätyksen, ja suoritimme kiekuran SEISKAN arvoisesti. Sen jälkeen paletti levisi melko kivasti, koska alkoi laukkaosio. Sussiunaa, että viiletettiin pitkin ja hän kuulemma vaihtoi laukkaakin joutessaan, enkä edes huomannut, koska laukka oli niin ylöspäinsuuntautunutta. Voi hyvä ihme. Kaikki kuitenkin suoritettiin määritelmällä ”jännittynyt”, paitsi peruutus, joka olikin meillä ”pystyynnousu”. Viimeinen, tervehdykseen saapuva ravi oli sentään lähes suora, siitä saatiin jopa 6,5! Niin että watch out, Ettanit ja Emmakanervat, täältä tullaan! Kokonaistulos oli nimittäin hyväksytty, prossat 53,8! Henkilökohtainen voitto. Edellisen kerran olen ollut kouluradalla tiettävästi Järvenpäässä 80-luvun alkumetreillä.
Kun sitten tämän rupeaman perään läksin muutaman muun raivohullun hevosnaisen kanssa Reiskafutiksen MM-kisoihin pelaamaan jalkapalloa, voin sanoa tehneeni. Oli nimittäin alueet sen jälkeen hieman kipeänä. Jalkapalloa olenkin pelannut edellisen kerran viime kesänä samoissa geimeissä, sitä edellisen kerran 70-luvulla. Kutsutaanko tätä sitten Nostalgiaksi.
Huomenna muuten haetaan Open kanssa Pullukka ja Lenni hetkoseksi Hästbackaan! Ihanaa. Raporttia seuraa.
t.nimim. Let’s dressage around a little bit!
Tämän kesän kovin dressage-sakki! Kiitos kaikille <3
Ja Reiskafutiksen MM-kisojen häikäilemättömin sakki: FC Keppihevonen!
Viimeisimmät kommentit