Metsien naiset.
Vai on se talvi sitten! En kyllä valita yhtään. Muistatteko, kun joku kuukausi sitten inisin, että olen pelkkä hevosten silittäjä, eikä ratsastettavaa juuri ole? Toisin on nyt. Joulun alla ilmaisin lähipiirille, että voin auttaa liikutushommissa. Yhteydenottoja tuli, ja olikin kiva hiippailla eri hevosilla pitkin poikin. Vaan nyt onkin tilanne taas mennyt ihan päälaelleen. Hilppa rampautti ratsuttajansa tilapäisesti, ja samaan aikaan rosteriini ilmestyi vakiokaveri sen päälle. Ikään kuin se ei riittäisi, olen tällä viikolla ratsastanut myös yhtä pientä tammaa, jonka mielenlaadulle eivät vapaapäivät sovi. Ja kas, yhtäkkiä on päivät täys!
Eilen läksin tallille kolmen jälkeen, ajatuksena, että pääsen valoisan aikaan Hilpan kanssa työskentelemään ulos. Juoksutin neitoa ulkokentällä, ja hänelle oli tiettyjä vaikeuksia ymmärtää miten muodostetaan ympyrä, kun ei ole seiniä, joista voi katsoa milloin käännytään. Siihen nähden kaikki meni ihan okei. Sitten nousin selkään. Olin laittanut satulan ja huovan väliin kokeeksi karvan, ja sehän oli virhe. Meinasin koko saakelin teline mennä kyljelle. Onneksi Hilppaa ei kiinnostanut yhtään.
Hanki sen sijaan kiinnosti! Koira meni edellä ja minä ja Hilppa perässä. Rämmittiin hieman peltoa ympäri, ja pikkuhevonen olisi mieluusti ravannutkin. Siihen en tällä kertaa antanut mahdollisuutta. Siihen mennään vasta seuraavaksi. Kun saavutimme pellon kulman, veireisen talon pihassa olevat vinttikoirat saivat hepulin. Tämä oli näytön paikka. Sanoin Hilpalle, että ne on kivoja vinttikoiria, huuda niille moi. Hetken aikaa Hilppa tönötti kaikki raajat levällään, mutta uskoi sitten aikuisen puhetta ja jatkoi matkaa. On se kaikesta huolimatta aika viisas.
Ja ei kun Hilppa laatikkoon ja toinen hevonen alle! Pikkuinen tamma oli hänkin. Menin häenllä ensimmäisen kerran jo viikolla, silloin piemähköllä ulkokentällä. Jännityyneisyys tuntui ravin tököttämisenä. Tänään kokeilin maneesiversiota. Voi, miten kiva hevonen! Kuin juna! Kun sanoin käyntiä, hän meni käyntiä kunnes toisin komennettiin. Täsmälleen sama ravissa ja laukassa. Ah! Lisää tämmöisiä! Ja koska minä vähän humpsuttelin hänen kanssaan, hänellä on on sitten vakioihmisen kiva hypellä esteitä, kun ei ole liikaa enerziaa. Win-win!
Tähän päälle huitaisin toki iltatallin. Voi sanoa tehneensä. Kotona olin n. 22.20.
Tänään heräsin aamuun viedäkseni tyttären töihin Leppävaaraan (Cafe Zoceria, menkää sinne vaatimaan palvelua!), ja kas, Hipposporthan sattuu olemaan siinä vieressä. Niinpä me koiran kanssa piipahdettiin pikku hankinnoilla. Ostettiin HIlpalle aivan ihana, punainen Bucaksen talvitakki ja lisäksi semmoinen heinäpallo. Hilppa on nimittäin kuulemma jyrsinyt naapurinsa Likitin. On siis pikkupuuhaa vailla. Raportoin sitten, miten heinäpallo toimii!
Ja nyt: hankeen!
Ooon mulla uusi takki, se takki uusi on!
Viimeisimmät kommentit