Molen onnellinen!

On se ihmeellistä, mitä kaunis kevätpäivä voi saada aikaan. Herätessäni tajusin, että tämän päivän tulen käyttämään ulkona – kokonaan. Ensin kävin koirien kanssa pellolla, koska siellä voi leikkiä villieläintä. Sitten menin kotiin ja sain päähäni, että enpäs menekään Pullukan kanssa kaksin metsään, vaan laitan selkään ystävän, jonka toinen polvi ei leikkauksen jälkeen toimi vielä ihan käskyjen mukaan. Niinpä metsään suunnisti onnellinen remmi koiria, ihmisiä ja yksi Pullukka. Veikkaan, että olen ainoa kelle tuli hiki.

Näillä keleillä voipi olla metsälenkki ihmisjalalle yllättävän raskas, mutta herra isä miten ihanaa siellä oli! Linnut lauloi, Pullukka hymyili, aurinko kilotti, koirat ryysäilivät ja ihmismieli antoi männäviikon säälle anteeksi. Kun aurinko paistaa, mikään ei ole väärin. Auringon voima on mitä ihmeellisin.

Ihan kuin hyvät asiat vallan haluaisivat ympäröidä minut, niin käväisin Hipposportissa pikaisesti ja ovella vastaan tuli nuori nainen, joka kysyi olenko Katja. Myönsin olevani, ja hän ilahtui ikihyviksi, koska oli seurannut blogiani ja tajunnut, että hänelläkin pitää olla hevonen. Se hän oli sitten hankkinutkin ja kiitteli minua aiheesta kovasti ja lähetti Pullukalle terveisiä. Halasin häntä. Ihanaa porukkaa!

Ja hyvä tunnelma senkun jatkuu. Postiin saapui heinäverkko, joka pesee kaikki heinäverkot koko universumissa. Sen lähetti minulle Paulatehdas -niminen putiikki. Sain vinkin, niin kuin kerroinkin, kaveriltani Tuusulasta. Nyt tuskin maltan odottaa, että kaverin mies tulee asentamaan nikkaroimansa telineen, jolla verkko jysäytetään paikoilleen paalin päälle. Näkemiin läskeys! Tervetuloa timmi toukokuu! Jipii, hurraa ja kaikki muutkin eläköön -tyyppiset sanat. (On paikkoja, johon en kehtaa viedä Pullukkaa kisoihin, koska ylipaino.)

Ja koska aurinko paistoi kaikkien sydämiin, oli myös paras mahdollinen päivä vuolla Hilpan kaviot. Ja niin kuin varmaan arvaattekin, hän seisoi asiallisesti paikallaan ja nosteli kaikki jalat vuorotellen, sivistyneesti. Huolta herätti lähinnä äitinsä, jonka pitkäkestoinen muisti ei näemmä riitä parin vuoden taa. Irvisteli lapselleen aivan avoimesti.

Lihasjumista syntynyt Pullukan tahdituskin on mennyttää elämää ja nyt kaavaillaan jo seuraavia kisoja. Maksoin juuri lapsen D-luvan ja etsin parhaillaan rokotustodistusta anteeksi mistä. Vakaa aikomus on materialisoitua Tuomarinkylään ensi lauantaina.

Elämää on ihanaa siitäkin huolimatta, että verottaja lähetti uhkauskirjeen melko isoista mätkyistä. Höh, se on vaan rahaa! Älkää yrittäkö! Kaikki järjestyy!

Hilppa ja hänen paras ystävänsä Raili menossa kynsihuoltoon.