Isona haluan mannekiiniksi.

Oli lapsilla irtohypytyksen paikka. Nehän on hypänneet jo useampaankin kertaan, mutta jostain syystä ne olivat nyt aivan kujalla. Siis ei sillä kujalla missä piti, vaan sekoilivat vaan ympäriinsä. Aivan pönttöjä. Sitten kun osuivat kujaan, niin meidän Hilppa ei tajunnut mistään mitään. Se loikki ihan miten sattuu ja mikä hirveintä: RAVASI, KUN MUUT LAUKKASIVAT.

Olen jo muutamia kuukausia kiinnittänyt huomiota varsamme askellukseen. Järkytyksekseni olen havainnut, että sillä on todella lennokas ravi, ja se ravaa mielellään. Se on hirveää, sillä ravi on ravureiden ja kouluhevosten askellaji. Ei estehevosten. Meille piti tulla estehevonen. Eikö estehevonen+estehevonen = estehevonen? Mikä tämä nyt on? Onko isänsä Lissabon epäilyttävä piilotuuppari?

No, siinä sitten taivasteltiin Hilpan ravia (joka muuten ON lennokas, ja hän täyttää parin viikon päästä vasta 1 v.) ja jossain vaiheessa hän sitten pysähtyi katselemaan ympärilleen. Ilmeisesti hän lukee vapaa-ajallaan jotain kuvastoja, koska hän jysähti seisomaan sellaiseen mannekiiniasentoon, että oksa pois. Siltä seisomalta ympärilläni olevat ammatti-ihmiset huokaisivat kuin yhdestä suusta: ”Kuule Katja, toi Hilppahan on aika kaunis. Siinä on ns. palaset kohdillaan.”

Kaunokki miettii vielä minkä kulman ottais.

TÄMÄHÄN TÄSTÄ NYT VIELÄ PUUTTUI! Perheemme on totaalinen raparipojen yhteisö, lököverkkarilahkon keskuskirkko, räkänokkien luvattu maa, ja meille on syntynyt hevonen, joka pitää viedä näyttelyyn. Kukaan meistä ei ole yhteiskuntakelpoinen ellei erikseen ryhdytä, ja nyt pitää yhtäkkiä a) kiillottaa hevonen (miten?) ja b) kiillottaa itsensä. MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU.

Ja mehän ei tyttären kanssa tiedetä näyttelyistä yhtään mitään, mutta tiedetään nyt olevamme Kasvattajia, koska meillä on hienot FWB-pipot ja me ilmoitetaan varsamme Kasvattajapäiville. Hupaisaa on tietysti myös se, että itse olen tuolloin (7.5.2016) keikalla Turussa, enkä pääse koko hommaan. Tai ehkä se on juuri se siunaus. Laitetaan sinne joku siisti ihminen, joka osaa esitellä Hilpan edukseen. Hilppa on toki naisellinen nuori neito, joka mielellään keimailee omaksi edukseen.

Aurinkotyttö 2016

Hilpalle tuli viikonloppuna ystävä, jonka kanssa hän muuttaa kesän myötä kimppaan. Ystävän nimi on Lily, ja hän on kuin hauras kukkanen verrattuna meidän vantteraan pikkupirjoon. Isä tytöillä on sama, joten ulkonäkökin on tässä vaiheessa melko yhtenevä. Paitsi että meidän tytöllä on läskiä päällä. Hän on ollut ruoka-aikaan tavattavissa.

Me lähetään mun poikaystävän kans Ypäjälle mannekiinishowhun.

Tälläkin tavalla voi epäonnistua! Tutkimattomia ovat kasvattajien tiet.

Pullukka siis tarjolla kantamaan myös tulevaisuuden kouluhevosia. Näemmä.