Etsin ystävää ja löysin!
Kerrinko jo, että Pullukka löysi uuden vuokraajan? No näin kävi, ja se on kyllä ihanaa. Vaikeinta on yleensä se, kun yrittää selittää mistä tuossa hevosessa on kyse. Ja lähestulkoon saa pyydellä anteeksi koeratsastuksessa. Että joo, se on vähän tuommonen välillä. Se vaan kerta kaikkiaan on niin monitahoinen heppa! NAINEN.
Otetaan nyt vaikka viikko, jolloin sää on koostunut suojasta ja pakkasesta. Suojasäällä ei paljon mikään kiinnostele – ehkä. Ollaan lähestulkoon laiskoja, tai no ainakaan ei anneta mitään pyytämättä. Kun ei sillai huvita. Ollaan vinossa ja uupuneita tai mitä lie. Toki sitten kun ollaan vertyneitä, ylletään ällistyttäviin suorituksiin. Ja se on usein siinä vaiheessa kun ratsastaja on jo aivan piipussa.
Sitten tulee pikku pakkanen. Hevonen viilettää jo alkukäynnissä. Ei turhaan odotella mitään komentoja, halutaan mennä jo! Taivuttelu mielletään ihme hieromiseksi, nyt mennään! Jos oikein riehaannutaan, nakellaan niskoja pariin otteeseen. Jumankekka, kyllä täältä kuulkaa pesee. Mahan alus on täynnä jalkoja ja lisätty ravi löytyy jo verkkavaiheessa. Yleensä sitä ei ole kuin laitumella. Lämpenemisen edistyessä ehdotellaan jo itsenäisiä laukannostoja ja tarjotaan eri laukkoja noin niin kuin vaihtoehtomielessä. Kunhan nyt jotain tehdään! We want toimintaa!
Yhtenä iltana saattaa löytyä myös ns. unelmien hevonen, joka keinahtaa peräänantoon jo heti alkuun, tarjoaa selän nostoa ja takapään moottoria. Siinä meinaa tulla itku. Yleensä silloin maneesissa ei ole tietenkään KETÄÄN. Kukaan ei usko kun kerron, että nyt se oli sitten taivaallinen, koko ajan. Seuraavana päivänä se sen sijaan vierastaa kuolaimia, omia jalkojaan, pohkeita jne. Ei ymmärrä ratsastuksen ideaa, penseilee. Ok.
Niin sitä vaan, että tarjoa siinä sitten käypää pakettia jollekin. Tai no: saat monta hevosta samassa paketissa! Kerää koko sarja! Ikinä et tiedä kuka odotaa tallilla! Elä äärirajoilla, valitse Pullukka!
Ainahan se toki on kiltti ja ystävällinen. Sanoo heti jos harjaat väärin väärästä paikasta ja neuvoo perään mistä pitää raapia. Vastahoitaa jos rapsutat hyvästä kohdasta. Nostaa korvat pystyyn kun huudat ”heppa!” Nostelee kaviot pyytämättä oikeassa järjestyksessä. Maastoilee IHAN MISSÄ VAAN, ihan kenen kanssa hyvänsä. Koira, kissa, hevonen, ihminen, kärppä. Pullukka hoitaa homman himaan.
Olisikohan niin, että ihmisellä on juuri semmoinen hevonen, kuin minkä se ansaitsee?
Rakastan sinua, Katja.
Viimeisimmät kommentit