Kun avasin somessa hieman tämän päivän edesottamuksia, joku sanoi, että tänään on kansainvälinen epäonnistumisen päivä. Kappas. Osumatarkkuutta on siis edes jossain.

NIMITTÄIN.

Olin aamulla Tempaus Areenalla viikottaisella rupeamalla. Aina välillä reeni jää toki väliin, koska mitä ikinä, mutta nyt olin kohteessa. Kivaa!

Oli ihan tekemisen meininki, enkä saanut liiemmin pyyhkeitä valkulta. Se on aikamoinen saavutus se. Mutta äläppä, kun yhesti nykäsin oikein kunnon työnnön (tanko rinnalta ylös), niin vetäsin niin kovaa LEUKAAN, että kuulu kunnon kumaus. Porukka oikein hiljeni ja käänty katsomaan, että mistä se kuului. No minun leuastani. Laitettiin siihen sitten hetkeksi jäätä, jottei tule ihan hirveää lisäleukaa ja kenties ääretöntä mustelmaa. Ei muuten niin väliä, mutta kun on niitä Elämäni biisejä vielä juonnettavana 4 kpl. Sen jälkeen voi hakata naamaan ihan rauhassa.

Unohdin tämän sattumuksen jo kotimatkalla. Otin pikku tirsat ja läksin tallille. Oltiin sovittu Lennin tarhakaverin omistajan kanssa, että mennään poikien kanssa maastoon. Siinä oikein kaks neroa, toinen 4v ja toinen 3v. No. Kun talutin Lennin ulos, pihalla oli aikamoinen meininki. Kentällä kaksi hevosta vetivät kuin viitapirut selvittäessään onko heistä tarhakavereiksi. Siitäkös kaikki tarhoissa olijat intoutuivat ja sinkoilivat pitkin. Tähän kohtaan frouva sitten nousee pikku hevosensa selkään.

Ihan hyvin lähti, vähän kääk-energiaa, mutta selässä oltiin! Hiukka epävarmoin askelin lähti nuorikkoni liikkeelle, mutta lähti kumminkin.

Päätettiin, että isompi poika (4v) saa mennä edellä, jotta nuorempi voi hiipiä perässä. No enpä tiiä. Aivan kohta nimittäin Lenniä korpesi, kun pidätin sitä ja/tai se näki jotain, jähmettyi, pukitti, pysyin, pukitti kunnon köyryn, tipuin, ohjat kädessä, alles klaar. Kiipesin salamaseeprana banketin päältä (TÄYSIN ONGELMITTA!) takaisin selkään ja jatkoimme matkaa. Tämän jälkeen kaikki meni kuin kuuluisassa Strömsössä. Löysät pois!

Nyt ollaan taas päästy syvään päähän. Tästä se lähtee! (Kakkujen leipominen, tarkoitan.)

Mutta arvatkaas mitä! Ollaan Teemun kans palaamassa sorvin ääreen, eli KAVIOLIITTO-PODCASTIIN! Milloin tämä tapahtuu on vielä hämärän peitossa, mutta tapahtuu. Kerron tästä lisää, kun viisastun! Tai no, ehkä jopa aiemmin.

Ens viikolla sitten HELSINKI HORSE SHOW! JUHUU!