Aloitin ratsastuksen noin vuonna 1977. Heti vuonna 2021 taisin vihdoin tajuta, mitä tarkoittaa KANNA KÄDET. Ja huom! Tajusin sen itse, en niin, että käskettiin kantaa kädet. Ei hetkeäkään liian aikaisin!

Olin pitkästä aikaa koulutunnilla, tuurasin kaveria. Hevonen oli sentään oma. Oltiin oltu ns. pellossa jo jonkin aikaa, joetn vähän jännitti. Sari ratsasti Hilpan tiistaina ja se oli hyvä, mutta koska hevoseni on tamma, torstaina kellossa saattaa olla ihan eri meininki. Lämpötila ainakin oli kunnossa, eipähän selkä mene jumiin kylmästä.

Yrityksen makua.

Kas sitten: vaihdoin taas suitsia, Hilpalla on kahdet, paine kohdistuu eri paikkoihin eri suitsissa. Myös hiukan eri kuolaimet. Nyt otettiin toiset käyttöön, niissä kuolainteipillä korjattu osa, keskellä kuparirolleri. Siitä hän tykkää. Ongelma vain saattaa tässä olla se, että hevo jää mielellään “makoilemaan” kuolaimelle, ja näin takapää on taas kuin sukkahousut tuulessa, ja ratsu jää etupainoiseksi. Sitähän emme halua. Miksikö? No koska silloin etujaloilla on hieman kohtuuton taakka.

No äläppä mitä, mehän alettiin siinä sitten harjoitella hevosen kääntämistä pienelle ymypyrälle LAPA edellä, mutta ei väistäen. Meinasin ensin olla tajuamatta, mutta sitten tajusinkin. Ja kun hevonen hieman protestoi, tajusin, että jumankekka, siirrän vain käsiä hieman etu-ylös, niin paine kevenee ja homma jatkuu! Ei hitsi, täähän on upeeta! Laukassa meinasin myös olla hieman hukassa, mutta kun muistin irrottaa jalat polvesta asti kyljistä ja kevensin käsiä etu-ylös, niin johan alkoi homma toimia. Kiitos kouluratsastus! On tämä uskomaton laji. Joka jumalan päivä on jotain ihmeteltävää.

Sama jengi, kuva ajalta, jolloin ihmiset tarvitsivat takkeja.

Tämä käsihomman myötä tajusin, että tarvittiin noin kolme opettajaa, että sain palaset kohdilleen. Aira Toivola osasi parkkeerata keskivartaloni oikealle mallille, Sari Aimia kädet oikeaan paikkaan ja Jykke jotain maagis-mystistä, jotta kaikki loksahti kohdilleen. Olispa kuvia! Mutta ei tietenkään. Vain nuorilla somettaja-kolleegoillani on aina joku taitava niekka lähellä räpsimässä siltä varalta, että tapahtuu jotain joko a) karmeaa tai b) upeaa. Ja koska olen sukupolvi X:ää, en edes muista koko kameraa tallilla ollessani. Tai hirveämmin muutenkaan. Ehkä se kuva ei lopulta kertoisikaan ihan yhtä uskottavaa tarinaa siitä, kuinka hyvin meni? Kuka tietää.

KANNA KÄDET ei siis tarkoitakaan, että pitää roikottaa käsiä jotenkin kryptisesti ilmassa, vaan ensin pitää tiukentaa ylävartalo, sitten KANTAA KÄSI IKÄÄN KUIN OMANA YKSIKKÖNÄÄN. Erillä muusta kropasta! Juhuu! Näin se homma etenee.

Huomenna mennään hepojen kanssa illalla uimaan. Sunnuntaina lähden Keiteleelle leirille! Kavioliittoleiri nr sejase saa alkaa!

Jee! Pääsen näihin hommiin!