Jaahas, viime viikonlopun hässäkkä on ohi, ja luojan kiitos kaikki on yhä hengissä. Tosin oma stressitaso on yhä sen verran tuhti, että unet meinaa mennä. No mutta: tätähän tämä on.
Palataan siis vielä hetkeksi viime lauantaihin, jolloin Hilppa tutkittiin uudestaan sen oltua 48h paastolla. Ihan hirveä aika, mutta mikään muu ei ollut mahdollista, sillä hevoseni kärsi IMPAKTIOSTA. Se taas tarkoittaa sitä, että vatsalaukku, tarkemmin sanoen rauhasmaha ei ollut tyhjentynyt kunnolla. Siellä oli vielä heinää. Monesti tämän lajin kärsijät ovat käyneet läpi ähkynkin, mutta Hilppa ei. Ainoa oire oli haluttomuus liikuntaan.


Vihdoin lauantaiaamuna klo 11 päästiin tähystämällä nenän kautta siis rauhasmahaan asti ja myös suolistonporttiin (pylorus, muistaakseni). Sen ympäristö oli hieman ärtynyt, mutta ei haavainen. Tulkittiin siis, että ärtymys ei johdu stressistä. Muutenkin, vatsahaavapotilailla näkyy ärtymystä jo vatsalaukussa, eli siinä ylemmässä osassa.
Suolisto ei myöskään ollut aivan priima, lievää turvotusta oli yhä.



Homma klaar, ei kun kotiin. Määrätttiin, että la ja su pitää annostella hevoselle heinää turvotettuina pelletteinä, jotta systeemiin ajautuu mahdollisimman paljon nestettä. Vasta maanantaina sai antaa ihan normaalisti heinää. Tosin uusi normaalimme on kuivan heinän sijaan 8kg säilöä (tosin siirtymävaihe ensin kuivasta säilöön) ja loput 3- kg turvotettuna puurona. Säilö siksi, että meidän säilömme on paremmin sulavaa kuin kuiva.
Nyt, kun on keskiviikko, hevoseni elää yhä. Satuin ostamaan Lucerne-pellettejä, josta vasta myöhemmin tajusin, että sehän on sinimailasta, apua. Soitin toki klinikalle ja kysyin onko tämä rikollista ja haetaanko multa hevonen pois. Ei haeta, koska Hilppa ei ole allerginen sinimailaselle. Huh. Olispa tyltyä, jos olisin tappanut hevosen itse heti klinikan jälkeen.



Noh. Eilen uskaltauduin laiheliinin selkään (itse asiassa näyttää jo ihan hyvältä) ja mentiin kävelylle. Ongelmia: ei.
Lääkkeitä Hilpan elämässä on edelleen. Slazopyriniä Hilppa saa 2 x 15kpl, eli aamuin ja illoin. Saa laittaa puuroon. Samaan puuroon lykätään myös PAHOINVOINTILÄÄKE Metoclopramide (!), joka pumppaa ruokaa eteenpäin suolistossa, ettei impaktio uusi. Lisäksi sain tänään puhelun ell Ninni Höglundilta, että olivat vielä jutelleet Jokisalon kanssa ja tulleet siihen tulokseen, että vatsahaavalääke olisi hyvä tähän kohtaan myös, koska ärtymää oli. Niinpä Hilppa saa myös Cytoteciä 10 kpl aamuin illoin.






Lääkesuunnitelma tehtiin sitä silmällä pitäen, että tiinehtyessään Hilppa voi jatkaa samalla setillä, eikä lääkkeitä tarvitse vaihtaa (paitsi Cytotec, joka on tarkoitettukin kuuriksi, niin kuin oikeastaan kaikki muutkin, mutta Salazopyrin ei haittaa). Varsottamista Jonna Jokisalo piti hyvänä ideana. Erityisesti Jonna iloitsi siitä, että tamma pääsee asap laitumelle hengaamaan lajitovereiden kanssa. Siellä se saa minun puolestani luuhata vaikka koko kesän.






Näilä näkymin orikin on jo valittu: CONCRETO. Tämä siksi, että ensikertalaisen kohdalla ei ole ollenkaan pöllöä valita ori, joka ensinnäkin natsaa lähes joka kerta, ja jolla on jo jälkeläisnäyttöjä. Mitä siitä sitten tulee, on aivan seuraava juttu 😀 . Ratsuttaja, suurmestari Riikka Harjulan sanoin: ”Concretolaisille tulee AINA teini-ikä jossain vaiheessa, mutta muuten ne on kivoja ja on laatuakin!”
Kunhan nyt tulis terve!
Kuukausi enää tätä hevostenruokintahifistelyä ja sen jälkeen tyllerö matkustaa maalle. Tössällä alkaa sitten vaivihkainen vihreään totuttelu ja pikku hiljaa ASTUTUS. Oujee!
Voi Katja rakas, voisi sanoa! Toivon sinulle sydämeni pohjasta unta ja nälkää kaikkien koettelemuksiesi aikana. Ja mitä vanhemmaksi tulen, en suinkaan tule välttämättä viisaammaksi vaan kokeneemmaksi. Aina en kyllä tiedä, olisinko kaikkea vastaanottanut, mutta kun ei voi valita. Huolen ja murheen lisäksi oma terveys heikkenee ja sitten se talous menee kuralle. Jaksamisen kannalta onkin välttämätöntä ulvoa murheet ulos sisuksista ja kääntää katse positiivisiin asioihin. Polvivauriosta ja väliaikaisesta kassakriisistä huolimatta pystyn kuitenkin ratsastamaan!! Ja kevään myötä on valoa ja lämpöä!
sydän!
Voihan sen astuttaa ja katsoa mitä käy, että tuleeko tiineeksi vai ei. Itse tulin juuri harjoittelemasta yhden vanhan ravurin luota. Se seuraa kuin koira, kun kävelen se menee käyntiä, kun juoksen (hitaasti) se menee ravia. Laukkaa ei olla vielä harjoiteltu, mutta ilman suitsia ja satulaa ollaan. Tosin sen iso sisko lopetettiin 9.4 🙁 mutta molemmat ollaan jo toivuttu aika hyvin. Aloin lukemaan tätä blogia äsken, mutta olen lukenut kirjasi ja se on lempi kirjani!
Mahtavaa! Tervetuloa mukaan!