Kanttarellitytöt.

Kenen lie lapsi olikaan unohtanut sanan katrilli, ja käyttikin siitä sanaa kanttarelli. Toimiva versio, mietin minä! Näinhän minä Horse Showssakin kanttarelleja, mutta jostain syystä oman tallin kanttarelli on aivan spesiaali.

Ensinnäkin: joku on ottanut asiakseen suuunnitella koko homman. Ei muuten ole mikään läpihuutojuttu. Sitten yritetään kehittää aikoja, jolloin kaikki pääsevät treenaamaan. Meidän tallin kanttarellissa oli 7 ratsukkoa. Voin kertoa, että se on paljon. Siinä on 17 hevosta, joista noin puolella on mielipide asioista. Siinä on myös nippu varsin eritasoisia ratsastajia, ja ennen kaikkea eri pituisia pinnoja. Voidaan olla varmoja, että jokaisissa treeneissä joltain palaa käpy jollei oman hevosen teutarointiin, niin muiden. Tai siihen, että kuka tajuaa kuvion milläkin tavalla. Sanalla sanoen: siinä otetaan henkilöstä mittaa.

Ensimmäisen harjoituskerran jälkeen hevonen oli ihan virittynyt ja lapsi roihahtamaisillaan liekkeihin yleisestä ärsyyntyneisyydestä. Pullukkakin osaa venkoilla väärissä paikoissa. Hän oli ehdottanut lapselle villiintymistäkin. Lapsi ei hyväksynyt ehdotusta, vaan menetti sen sijaan hermonsa. Ja niin kuin Pullukka muka olisi ainoa ratsu, jolla meni kuppi nurin? Ehei, hermoheikkous levisi eläimestä toiseen. Sivistynyt, järjestäytynyt ryhmätyö on yllättävän vaikeaa hevosille. Siinä on syynsä miksi Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun hevosten tekemiä kanttarelleja tullaa katsomaan kauempaakin. Siellä homma sujuu!

Penseät kilpaurheilun ystävät eivät pidä tällaista hassuttelua minään. Se on virhe. Juuri tämän kaltainen hevosen hallinta on ihan oikeaa ratsastamista. Tässä ei pelkästään hiihdetä pisteestä a pisteeseen b, vaan koko ajan otetaan ympäristö huomioon, ja vaikutetaan hevoseen myös alitajuisesti. Yhteistyön tuloksena hallitaan oma ratsu ja tehdään niin kuin on sovittu. Hevosen pitää luottaa ihmiseen sen verran, että kykenee pitämään sekoilut sisällään, kun niin sovitaan. Kanttarellissa myös ratsastaja oppii katselemaan ympärilleen ja huomioimaan muunkin kuin sen, sattuuko sisäpohje juuri nyt menemään läpi vai ei. Ihan oikeasti ratsastettaessahan ratsastetaan, koska on joku syy hallita hevonen.

Kun reenit sitten oli reenattu, oli showtime. Yritimme putsata kellertävän hevosemme valkoisemmaksi. Lapsi kiinnitteli kiroilleen jouluvaloja Pullukan tukkaan. Kaikki olivat siistejä ja kauniita. Kun Finlandia jysähti soimaan, Katjan hanat aukesivat. Kerrassaan niin ylpeä olin koko porukasta! Miten hienosti ne menivät, ja miten oma pikku rakkauteni hedelmä putputti pankkitilini vakiotyhjentäjällä niin kauniina pitkin maneesia! Onko minusta tullut vanha, kun kyynelehdin tämmöisen äärellä? Oli miten oli, kanttarellista tuli NIIN hieno, ja kaikki ovat taas kokemusta rikkaampia. Katso kanttarelli tästä.

Kauan eläköön yhteishenki, kanttarellit, ja maailman paras harrastus!

(Jännä, yhtäkkiä alkoi tehdä mieli sienikastiketta.)