Terveisiä villihevosten laaksosta! Täällä hevoset näyttävät päällisin puolin säyseiltä, mutta totuus on toinen. Esim. lauantaina pieni ratsuni yritti metsän vieressä käveltäessä esittää ihan tosissaan, entä häntä ajetaan ehkä takaa, ja että on vain ajan (vainajan?) kysymys milloin on häivyttävä paikalta ja PIAN. Koira ja minä katselimme hevosta epäuskoisesti: – Really? – Näetkö NE?

Mentiin sitten maneesiin, koska nyt saa jo mennä kolme kierrosta ravia per suunta! Jumankekka, ne me otetaan. Hilpan vauhko ilme pysyi, ja se selvästi etsi mistä voisi kiihtyä. Mitään ei vaan ollut oikein missään, eikä kukaan edes tullut ovesta, joten höh. Sitten yksi hevonen lähti ovesta ULOS, ja siitäkös pikku villihevonen hokasi ottaa kipinää. Tällä kertaa kipinä tuli ulos varsin miehekkäänä rodeona! Ensimmäisessä loikassa tajusin, että nyt mennään korkealla! Perhana. Muutaman loikan pysyin kyydissä, sitten ote lipesi. Ilokseni voin sanoa, että putosin nyt eri kankulle kuin viimeksi, joten tilanne on nyt tasan.

Jotenkin näin oltiin tälläkin kertaa. Suitset eivät tosin irronneet.

Periaatteessa ilhaduttaa, että virtaa löytyy, harmittaa vaan, kun sitä ei sovi hyödyntää. Tuolla energialla saisi hyvät hypyt ja hienon laukan aikaan! Mutta ei. Sinne on vielä VIIKKOJA.

Muuten hevonen voi hyvin!

Sitten vinkkeihin. Otin lauantaina mukaani kotiin suitset, jalustinhinat ja satulavyön. Olin nimittäin mainoksen uhrina käynyt Hipposportista hakemassa hyvänkuuloisen tuotteen nimeltänsä LAZY-MAN! Ohjeet olivat seuraavat: lurauta tätä veden sekaan ämpäriin, uita nahkavehkeet liemessä ja nosta ne kuivumaan. Aine SEKÄ PESEE, ETTÄ HOITAA. What!

Sehän on ihana liemi! Mieti lie, ihan sama! Aivan paras.

Ilman muuta kokeilen tuotteen, sillä hei – laiskojahan tässä ollaan, mutta halutaan, että kamat pysyy koossa. Eilen illalla uitin suitset. Tänä aamuna tarkastin tilanteen, kun ne olivat kuivuneet: JUMALAISEN TUNTUISET! AIVAN IHANAT! Seuraavaksi heitin ämpäriin jalustinhihnat.

No. Sunnuntaina menin sitten tallille aikomuksenani käydä hieman maastossa ja sitten taas niitä kuuluisia ravikierroksia. Paitsi että tallilla tajusin, että a) ei ole suitsia ja b) ei ole jalustimiakaan eikä hihnoja, eikä muuten satulavyötäkään. Jassoo! Onko tämä universumin tapa ilmoittaa, että IT’S KAULANARU-TIME! Viitaten eiliseen hassutteluun maneesissa en ehkä ihan vielä lähde kaulanarushow’hun. Siispä kerrankin pääsin käyttämään varaosia! Koostiin niistä suitset. Kuolaimet olivat lojuneet kaapissa, koska ne piti teipata, jos meinasin vielä hyödyntää niitä. Muoviosaan oli purtu pieni kieleke, ja se piti peittää kuolainteipillä. Nyt sekin tuli tehtyä! Selkään koulusatula, ja ei kun luontoon. Hyvin pärjättiin. Nokkela ei pienistä pelästy!

Kattokaas, miten hienosti teipatut kuolaimet!

Ja sitten uutisiin: PERJANTAINA 26.3. (on myös Radiogaala, jossa olen ehdolla vuoden sisällöntuottajaksi, mutta) MTV:N VIIDEN JÄLKEEN –OHJELMA TULEE TEKEMÄÄN SUORAA PÄTKÄÄ MEIDÄN TALLILTA! APUAAAA! MITÄ PÄÄLLE? PITÄÄKÖ HILPPA PESTÄ? RATSASTANKO VAI HOIDANKO VAI MITÄ TEEN, KUN KUVAAVAT? HAAAAAALLPP!

Muistakaa katsoa! Tämä on NIIIN kivaa! Kirja inspiroi heitä tulemaan kohteeseen!!!! Wo-hooo!

Ja kysymykseen MISTÄ KIRJAA SAA, kuuluu vastaus: ainakin Suomalaisesta kirjakaupasta! Tilaamalla tai ihan kaupasta hakemalla.

Siinä heit on, katselemassa taukohuoneen ikkunasta ulos.