Siinähän on varsinainen niekka! Että hevosesta turvan löytää. Tällaiseen otsikkoon törmäsin, olin joskus myöntänyt haastattelun Ylelle, ja näin he olivat sen otsikoineet. Vaan totta se on! Monen monta hetkeä olen nuorna ollut aivan lohduton surkimus, mutta hevosten kanssa se on sentään hetkeksi unohtunut. Aika paljon tällä akselilla liikutaan kirjassa, joka muuten sivumennen sanoen tuleekin vasta joulun jälkeen. Sorit siitä! Vaihtoehtona oli, että olisi kiire ja markkinoinnin laajuus vähäisempi, joten valitsin suosiolla alkuvuoden. Kyllä te kestätte! Olette pahempiinkin tilanteisiin joutuneet!

Luin muuten hirvittävän kiinnostavan facebook-päivityksen. Se oli Juha Ruutsalon päivitys, hän on hevoskauppias. Se oli niin pitkä, että Juha oli jakanut sen kahteen osaan. Jos Juhan profiili on avoin, kannattaa käydä katsomassa. Se kertoo kaikessa pituudessaan napakasti siitä, mitä muutaman sadan hevosen myyminen on opettanut ihmisistä. Mielestäni siihen voi vastata vain, jos on itse OSTANUT muutaman sata hevosta. Pistää nöyrtymään kokemuksen äärellä. Tajuan taas kerran, kuinka vähän tiedän. Mutta hei, onneksi kaikki tieto on tuolla, sen kun on vaan avoin!

Mitäkö Hilpurille kuuluu? Vissiin hyvää! Olin eilen ensimmäistä päivää kuukauteen KOTONA, EN TALLILLA. Rohkenen uskoa, että hevonen jäi eloon. Tai kai ne olis tekstarin laittaneet, jos se on tuupertunut sinne. Hilppa on laihtunut siinä määrin, (nyt jopa MITTANAUHA lähti mukaan tähän juttuun), että satulat menee vaihteeks uusiksi. Huoh. Onnekseni olen saanut mahdollisuuden lainata Hipposportista penkkejä, kunnes Hilpan koko varmistuu ja lopullistuu. Muuten tulisi kohtuullisen kalliiksi! Satulasiepot tulevat parin viikon päästä, voipi olla, että sitä ennen piipahdan Hipossa koulupenkkiä väijymässä. Katsotaan!

Ikään kuin Hilpan innostamana olemme Lapsen kanssa aloittaneet sokerilakon. Piilosokerista emme ole hullun niuhoja, mutta mehu, pulla, karkki, jätski jne ovat pannassa. Tämä siksi, että väsyttää niin perkuleesti. Rautaa rouhin jo 300 mittaa päivässä (lääkärin määräys) ja D-vitamiinia menee suurin piirtein enemmän kuin ruokaa. Ja silti väsyttää! Mutta paskinta tässä on se, että olen ollut nyt kohta kaksi viikkoa ilman sokeria, EIKÄ MITÄÄN TULOKSIA NÄKYVISSÄ! EN OLE LAIHEMPI, VIRKEÄMPI, ENKÄ NUOREMPI! Oottakaas vaan, kun tulee joulu. Kostan kaiken!