Aivan ihanaa iltaa kaikki te, jotka olette viimeisillä voimillanne laittanut tallista valot pois, lenkittänyt koiran, pistänyt saunan päälle, syönyt pakastethaiaterian ja istutte nyt epäseksikkäissä vaatteissa sohvallanne. Täällä toinen, samanmoinen. Sanotaanko, että vaatii luontoa vetää 10 tuntia töissä, hoitaa koti JOTENKIN, käydä kaupassa ja mennä tallille sohimaan. Siihen kohtaan jotenkin sopisi, että hevonen olisi kuin unelma, sulautuisitte yhteen ja hän ymmärtäisi apusi pelkistä ajatuksista. Olisit rentoutunut ja onnellinen palatessasi kotiin.
Not.
Selkä voi ihan kivasti (ainakin verrattuna yhteen tuttuun, valtavan pieneen ja säikähtäneeseen poniin), satula viihtyy selässä ja karvaa lähtee.
Heti kun otan ohjat, kaula nykäsee pystyyn ja askel pysähtyy. Siinä on pikkusen vaikeempi harjoitella esim piaffia. Laukka pitkin ohjin oli ainoa laji, joka sopi hevoseni suunnitelmiin.
Kertoisiko joku, miten ratkaistaan missä vaiheessa voi lakata kuulostelemasta onko hevonen juuri vammautumaisillaan pysyvästi vai onko se vaan laiska humoristi?
Seuraava kysymys on, mitä mysliä tms. syöttäisin hälle? Niitä kun niin joka lähtöön. Hevoseni on veltto, paitsi esteillä. Sikaenergiaa otetaan vastaan, sen kestän iloiten!
Vinkkiä vaan tänne.
Monesti olen havahtunut miettimään, että ihan tervepäinen ei ole ihminen, jos se laittaa rahansa ja aikansa johonkin kohta-vammautuvaan-mutta-ehkä-vielä-okei-eläimeen. Nyt kun katson toisella silmällä OC:n Täydelliset naiset -sarjaa, tulen ajatelleeksi, että ei tässä nyt olla hulluja ollenkaan.  NE on hulluja. Tai no, jospa olisinkin onnellisempi, jos laittaisin kaikki rahani plastiikkakirurgiaan, lisätukkaan, lisäkynsiin, lisätisseihin ja golfklubeihin. Hevoseen laittamillani rahoilla tekisin sen kevyesti, viikottain.
Oho, piti puhua kavioista, otsikossa luki niin. Noh, ehkä ens kerralla.

Nukkukaa hyvin, tai herätkää virkeinä! Moi.