Yhteistyössä: HORSEXPLORE

Miten hienoa päästä taas JOHONKIN, uskotteko? Kerta kaikkiaan kaksi vuotta sitten sovittu reissu toteutui VIHDOINKIN. Ihan viime metreillä yksi joukostamme sairastui ja joutui jäämään kotiin. Lähdettiin siis matkaan kohtuullisen pienellä porukalla. Se on siltä osin kiva, että on paremmat mahdollisuudet muistaa kaikkien nimet. Ja mikä parasta: kaksi matkalaista olivat Laura-nimisiä, joten jos arvaan nimeksi Lauraa, en mene välttämättä pieleen.

Porukka peril! Takana kotimme ja linnamme.

Saavuimme siis Masuriaan torstaina puolen päivän korvilla ja eka tunti oli hyppääjille klo 14. Siitä sitten lounaat kitusiin ja heppoja moikkaamaan.

Ensimmäinen tunti oli toki maneesissa, ja siellä otettiin heti luulot pois. Mentiin kevyessä istunnassa ravia ja laukkaa ristiin rastiin. Hevoseni oli varsin kiva Iskra (tai jotain), ja hän suoritti mallikkaasti. Tosin tunne oli kivempi kuin video.

Happy horse girls.
Tämä hevonen osoittautui juopoksi.

Viime Puolan-kerrasta onkin vierähtänyt jo jokunen vuosi, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö muistaisi miten JÄRKYTTÄVÄN hyvää ruokaa täällä oli. Ja voin kertoa, että on EDELLEEN. Vitsailin eilisellä illallisella, että ei haittaa, vaikka ratsastukset joutuis jättämään väliin, kunhan tätä ruokaa ei viedä minulta pois.

Pieni pyllykäinen.
Pystyy oleen ratsastustuntien jälkeen.

Ensimmäinen ilta pyhitettiin luonnollisesti paikan yleiselle taivastelulle ja syömiselle. Todettiin, että kaikki hevoset olivat enemmän tai vähemmän ihania, niin kuin ne nyt heppaleirillä ovat. Illallisen jälkeen siirryttiin röyhtäillen kyselemään onko paikassa telsua, jonka ääressä voitaisiin hurrata Rasmukselle, sillä olihan Euroviisujen semifinaali käsillä. Salissa oli tv, mutta henkilökunta avasi meille lasten leikkihuoneen telkkarin. Se oli täysin ymmärrettävää ottaen huomioon juttujemme tason. Siellä sitten istuttiin minituoleilla, keinuhepalla, pallomeressä tai säkkituolissa katsellen mitä eriskummallisimpia esityksiä. Silmä alkoi lupsua aika vahvasti, sillä moni oli herännyt kotonaan aamulla viiden jälkeen. Millään ei jaksettu seurata pistelaskua, joten luotettiin Rasmuksen suosioon ja mentiin nukkumaan. (Onneks pääsivät finaaliin)

Rasmus! Rasmus! Rasmus!

Perjantaina piti hypellä esteryhmän kanssa aitoja, mutta minun hevosellani olikin jalka turvoksissa, joten vaihdoin heppaa ja ryhmää. Lähdettiin maastoon. VOIHAN ELÄMÄ MIKÄ MAASTO! Maailman kauneimmat vihreät kummut, pikkuiset, pehmeät hiekkatiet ja loputtomat kiitolaukat. Aivan ÄLYTTÖMÄN hieno retki. Ja ikään kuin muistutuksena siitä, että elämä on myös kärsimystä, törmäsimme keskellä ei-mitään ristiinnaulittuun Jeesus-patsaaseen.

Lähetään luontoon.
Ekumeeninen hetki maastossa. Terkut Leppävaaran seurakunnalle, joka sponsoroi osaltaan Kavioliittoristeilyä! Ei olla unohdettu Kristusta.

Iltapäivällä sitten toinenkin porukka intoutui luontoretkelle. Me taas hypeltiin kavaletteja. Oli kyllä kivaa sekin! Opettajamme Patrizija(?) on vallan kiva. Sama tyyppi, joka oli viimeksikin opena. Rämäpäinen kenttäratsastaja, joka jaksaa nauraa urpoille oppilaille, eikä menetä vähästä hermojaan.

Sää on täällä sillä tavalla keväinen, että sade ja hiostava auringonpaiste seuraavat toisiaan melko nopeastikin. Ennustaminen voisi olla haastavaa jopa Pekka Poudalle. Päätettiin siis, että otetaan kaikista hyvistä säähetkistä kaikki irti. Käytiin mm. itkeskelemässä vastasyntyneiden varsojen äärellä (APUA MITÄ VAUVOJA!) ja tietenkin otettiin huomioon myös kaikki tilan aasit, miniponit, kilit, koirat ja kissat. Tämä paikka ON taivas.

Yhym, mikä pallero!

Tila myös kasvattaa hevosia, niitä on pellot tulvillaan. Jättiläismäiset nurmikentät takaavat hevosille kohtuullisen kivan elämän. Tilalla on kuulemma yhteensä n. 70 hevosta, joista nelisenkymmentä tekee töitä ruokansa eteen. Ratsastuskouluhevoset työskentelevtä vuoroissa. Osa on pellolla, osa hommissa, sitten vaihto. Hevoset ovat hyväkuntoisia- ja tapaisia. Jokainen osaa tarvittavan määrän asioita, jos itse osaa, mutta dressagea tänne ei erikseen kannata tulla harrastamaan. Piffit ja paffit eivät lähde. Sen sijaan esteitä ja maastoesteitä kyllä.

Jos tämä epeli ei ole Pollelle sukua, niin kuka on? #hevoshullu #nevöfoget

Jaahas! Taidankin taas lähteä ratsastamaan! Sitten ruokaa ja illan päätapahtuma: EUROVIISUJEN FINAALI. Seuraa instagramista @kavioliitossa30v, niin pysyt kärryillä!

Ja loppuun tietysti MITEN TÄNNE PÄÄSEE? Se selviää täältä. Horsexploresta löytyy myös monta muuta AIKA KIVAA RATSASTUSMATKAPAIKKAA! Jos enkku ja ruotsi ei meinaa lähteä, voi aina ottaa yhteyttä Kosos-Riittaan (riitta@horsexplore.com), joka auttaa mielellään matkaan halajavia.