Hyvää uutta vuotta, toivottaa Hilppa, maailman suurin Tervehtijä!

Hyvää uutta vuotta, kanssahullut! Ihan pokkana aloitellaan uutta vuosikymmentä samoissa merkeissä kuin ennen. Lapetaan sateessa kakkaa, paikataan loimia, kitistään omien kykyjen rajallisuudesta ja nauretaan kuoliaaksi tallikavereiden kanssa ihan kaikelle. Eli parasta, mitä ihminen voi selvin päin tehdä!

Olen lomalla. Se on satumaisen ihanaa, ei vähiten siksi, että ehdin tallille AINA. Heittäydyn sinne jopa sellaisella frekvenssillä, että Hilppa toljottaa ihmeissään. “Mitä sä täällä teet? Mulla kuuluu ratsastaa vain neljä kertaa viikossa. Olen neljä vee.” Heinän rouskutus ei suinkaan keskeydy tämän lauseen johdosta. Aina ehtii napata kimpun heinää tahi porkkanan! Haluan kuitenkin huomauttaa pienelle hevoselleni, että kuules pimu, sinä oot nyt hevosten mittareilla laskettuna VIISI! Saat siis piakkoin totuttautua raivokkaampaan liikkumiseen.

Totta puhuen en aio kiiruhtaa vieläkään. Edelleen tuntuu siltä, että Pimpernelli on kehitysvaiheessa, ei ihan vielä valmis. Luin internetistä (tietoverkko), että viimeisenä kehittyvät jotkut kropan ylemmän sektorin luut. Minun mielestäni on ihan hyvä ja okei, jos ne saavat kasvaa ilman liiallista piinaa.

Tämmöinen näppärä kuva aiheesta löytyi sivulta equineink.com

Meidän Hilpalla on selvästi loppusuora menollansa, juu, etenkin kun huomataan, että sään alue kehittyy viimeisenä. Sehän meiltä puuttuu vielä. Tulevaisuudessa on siis odotettavissa taas iloisia satulansovitussessioita! Jipii.

Keskiviikkona oltiin nuorikon kanssa kansainvälisellä tätiestetunnilla, ja voin kuulkaa kertoa, että meni saakelin hyvin! Yksi kielto tuli, ja voidaan tulkita, että se oli my bad. Tiedetäänpä ainakin mitä seuraavaksi reenataan. Huomenna on taas Rikkosen dressagea. Sitä on odotettu!

KOVASTI ON TULLUT KYSELYJÄ, ETTÄ MITEN PULLUKKA VOI! Tai entäpä Lenni? Pullukalta tulee viestejä lähes viikottain, hän voi oikein hyvin! Hänellä on laaja fanijoukko kävelyttelemässä, ja pahaa silmää saa se, joka ei tuo herkkuja. Pullukka keskittyy nyt vain ja ainoastaan saamaan oman suolistonsa kuntoon, jotta jaksaa sitten häärätä, kun pikku-Gigolo syntyy. Paranemisen merkkejä on kuulemma kosolti ilmassa: massaa kertyy ja pyöreyttä ilmaantuu. Olen kerrassaan onnekas, että sain Wanhan Koulun Tallin Pullukan uudeksi kotipaikaksi <3

Rouva Pullerman aamukävelyllä <3

Lennistä tilasin raportin, kerron heti, kun se valmistuu! Usein kyllä no news on good news, joten ei hätiä mitiä.

Ensi viikolla joudunkin sitten valitettavasti lähtemään taas Horsexploren reissulle Portugaliin. Olen pahoillani, mutta jonkunhan sielläkin on käytävä! Mukaan lähtee muutama ressukka kavioliittolainen. Eihän se mikään ilo ole ratsastaa olympiaratsastajan valvovan silmän alla, mutta tällasta tää on. Mitä ne sanoivat, että siellä on 16 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Höh. Hikihän siellä vaan tulee.

Kyllä, selässä olen todellakin minä. Oman elämäni Henri Ruoste. Kuva: Kia Herold