Luontoon lähössä.

Irlanti on hevosmaa, siitä ei ole epäilystäkään. Silti on kiinnostavaa havaita, miten paljon eri tavoin siellä harrastetaan ja hoidetaan hevosia kuin meillä. Horsemanship on siellä arvossaan. Lähes jokaisen vastaantulijan kanssa voi puhua hevosista, kaikki tuntevat kansallisankarinsa Bertram Allenin ja Cian O’Connorin. Täällä hevosnainen ei ole oudokki, vaan oletusarvo. Täällä näkee myös pikkupoikia ponien kanssa.

• Clonshiren ratsastuskoulu avattiin 27 vuotta sitten. Sitä ennen tallia pyöritti metsästysseura, Hunting Club, joita täällä on vieläkin vaikka kuinka.
• Silloin 27 v. Sitten ratsastuskoulut olivat Irlannissa vielä melko harvinaisia. Porukalla oli tapana ostaa poni kotiin ja usvatella sillä sitten menemään miten parhaaksi näkee. Nykyään esim. juuri täällä Clonshiressä koulutetaan ratsastuksenopettajia, tämä on eräänlainen pienois-Ypäjä siis. Porukkaa tulee jopa Kiinasta asti opettelemaan opettamista. 

• Kun täällä opetellaan esteratsastusta, aloituskorkeus on puomi, seuraava on 80cm. Sen pienempiä en nähnyt – edes ponijengillä. Meidän sakki jakautui kahdeksi, kanoihin ja kotkiin. Kanat luulivat menevänsä jotain maahan kaivettuja esteitä, vaan vähänpä tiesivät. Kotkille jysäytettiin ihan kunnon esteitä, etenkin maastoesteiden korkeutta tahi leveyttä ei juuri ihmetelty.
• Maastoesteet sijaitsivat enimmäkseen jonkun laitumella. Paikoin porukkaan liittyi laiduntava poni, joka hengasi mukana huvikseen. Yhtä nousevaa sarjaa mentäessä esteiden vieressä NUKKUI kyljellään yksi poni. Ensin se vähän nosti päätään, sitten se tajusi, ettei tässä kannata nousta, ne on vaan noi.
• Tarhoja ei ole. Hevoset ovat joko töissä ja käviksessä tai laitumella. Mutaa ei ole missään.
• Adaren kylään kivan piristysruiskeen toi upporikas Amerikkaan muuttanut paikallinen, joka osti kotikylästään vanhan linnan ja kunnosti sen huippuhienoksi hotelliksi. Ja hups, yhtäkkiä Adare vilisee äveriästä jengiä, jotka golfaavat (350€/kierros), hengailevat ja ulkoiluttavat koiria Adaressa vapaa-aikanaan. Sanoin ulkoiluttavat koiria, koska amerikkalaiset TULEVAT IRLANTIIN PÄÄSTÄKSEEN ULKOILUTTAMAAN KOIRIA PUISTOSSA. Ei siis omia koiriaan, vaan paikallisia koiria. He maksavat siitä. Sillai kai!
• Kävimme hotellissa drinkillä, ja vieraiden ulkoasuista ja tyylistä päätellen paikan päällä vietettiin jonkun Kardashianin häitä. Emme jostain syystä miksautuneet joukkoon. Jo portilla silinteriin pukeutunut herra kyseli Suelta, että mitäs roskasakkia oot mukamas tuomassa meidän hienoon hotelliin? Siellä on häät!
• Meillä olisi yhtä paljon rahaa, jollemme harrastaisi ratsastusta.

Niin että jos jäi kaiveleen, haluat ratsastaa ainakin 3 tuntia päivässä ja hypätä enemmän kuin säännöissä lukee, mene tänne: Horsexplore

Lisäläppää kohteesta kohta myös täällä: Riitta reissaa.

No se linna sitten.

Yhet linnassa drinkillä. Ikkunan takana oman elämänsä Kardashianit juhlivat häitä.

Sue neuvoo ensin, sitten tehdään.

Siellä porukka möllötti ja me paahdettiin ohi.

Pihahommia.

Onslow muka-nöyränä.

Loppupäivieni ilo, Darcy.

Ja osattiin me hiukka ponnistaakin! Videoita luvassa tuonnempana.