

Moi kaikki! Oon lähös reissuun.
Huomenta päivää ja terveisiä hikisestä Savosta! Nyt voidaan puhua lämpimästä ilmasta, mittari hätyyttää kolmeakymmentä. Saavuttiin paikalle eilen. Lauantaina oli suunniteltu, että lähdetään kotoa klo 9. Toteutunut aika: 9.20. Tallilta suunniteltiin lähteä 10.30, toteutunut aika 11.00. Masa meni asianmukaisesti ajoneuvon jatkeeseen ja matka alkoi. On muuten eri asia körötellä kuusi tuntia hevosperäkärryn kanssa, kuin ilman. Hyvinkin kiinnostavaa tienkuluttajaa tuli vastaan, mm. oikealta ohitus tiellä, jossa kaistoja molempiin suuntiin vain yksi. Mitäpä sitä turhia välittämään liikenteessä kulkevista hevosista!



Tältä mä näytän takaa kuvattuna, t. Masa
Ajon jaksoi hyvin, kun tiesi minne on tulossa. Muistaakseni vuodesta 2010 olen kurvannut Wanhan koulun tallin pihaan, ja jokaisella kerralla mielen on vallannut fantastinen rauha. Eihän sitä oikein osaa selittää, eikä se perustu mihinkään konkreettiseen. Jossain vain on hyvä olla, henki on hyvä. Siksipä koimmekin samana sunnuntai-iltana mystisiä tilanteita. Kaikille hyvä ei olekaan sama. Se tuli selväksi.
Leirille alkoi tippua porukkaa kuuden korvilla. Ensimmäiset tulivat Kokkolasta. Esittelin kohteen niin hyvin kuin osasin ja sitten jatkettiin jutustelua muuten vain. Seuraava tuli Kemistä ja juttu jatkui samassa hengessä. Sitten tulikin jo viimevuodelta tuttuja, ja halailu ei meinannut loppua. Muisteltiin viime vuotta ja kertoiltiin uusille tarinoita viime kesän leiristä. Istuttiin pihalla melko pitkään, josko ne viimeiset sunnuntaina tulevat saapuisivat, niin otettaisiin porukalla vastaan. Ei kuulunut, ei näkynyt ja hyttyset alkoivat tehdä kunnon tiliä. Menimme kaikki nukkumaan. Sammuin kuin saunalyhty. Kymmenen jälkeen tallin omistaja tuli herättämään, että nyt tuli viimeinen porukka, kolme henkeä. Meinasin ilahtua, kunnes kuulin, että ryhmä on hyvin tyytymätön käytännössä kaikkeen, mitä ehtivät nähdä vartin sisällä. Asuminen, lampaat, sisäilma, kaikki oli huonoa. Menin sitten tiedustelemaan voinko jotenkin vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa. En voinut. Pyytelin sitten anteeksi, että olivat tulleet ihan eri paikkaan kuin kuvittelivat. Eihän mielipide voi koskaan olla väärä! Jokaisella se on, niin kuin peräreikäkin. Tyytymättömät vieraat häipyivät aamulla, mutta eivät vähin äänin. Tulevat kuulemma vielä puhumaan tästä. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu! Ja onhan se aikakin kohdata erimieliset asiakkaat, jos on 12 vuotta järjestetty leirejä, ja tämä on ensimmäinen kerta kun joku tuohtuu. Kavioliitto tervehtii myös ensimmäisiä ihmisiä, jotka eivät sovi kavioliittolaisten sekaan näemmä ollenkaan. Ei kaikki sovi kaikille! Itsearviointilomake on jokaisen hyvä silloin tällöin täyttää, josko se tapahtuisi heidän kohdallaan nyt – mitä haluan, missä porukassa viihdyn? Minä viihdyn kavioliittolaisten seurassa!
Ja sitten ratsaille! Mikäs on ihmisen mennessä dressagea +30 lämmössä! Ja näin sanon siis leiriläisille, itse kannustan kentän laidalla aurinkolasit päässä. Lisää raporttia seuraa tuota pikaa!



Kaverit lähdössä ekalle tunnille, valmiiksi hiessä! Onneksi täälläpäin maailmaa maneesissa on jopa viileää.
No huh huh. Olipaihana kirjoitus. Mä tulostan sen jaliimaan työpöytäni ylle. Osaan taas suhtautua mielipiteisiin.
Käryisää leiriä teille.
Itse kävin laskemassa vesiä hevosille ja paahDuin jo siinä.
Mitenkähän sitä ihminen taas tarkenee, kun päästään normi 20.
Raporttejasi odotellessa.
Meitähän löytyy joka junaan, se on selvää! Toivottavasti lopuilla on huippuleiri!
Itseäkin on ohitettu mitä mielettömimmissä paikoissa! Myös tuolta oikealta puolelta. Kiire pitää olla, ettei malteta odottaa hyvää ohituspaikkaa. Tai sitten jäädään roikkumaan trailerin perälautaan kiinni aivan kuin se nopeuttaisi matkan tekoa yhtään.
Huhhuh täältäkin! Joka junaan on ja osa ei koskaan pääse perille. Ehkä tässä oli kyse nyt näistä junasta jääneistä?
Itse olisin myös varmaan itkeä tirauttanut saavuttuani tuohon kohteeseen! Silkasta onnesta ja autuudesta, tiedostaen sen rentouden, levollisuuden ja muun ihanuuden. Ja jännityksen, tulevien päivien kohokohtia kuvitellen!
Nimim. Kateellinen Kokkolasta 😅
Esn vuonna sitten! Ja on täällä kaks Kokkolasta, joten kokkolalaisille on aina tilaa!
Siis mitä, onko olemassa ratsastusleirejä keski-ikäisille?!? Pääseekö mukaan? Mihin saa ilmoittautua?
Löysin Kavioliitto-blogin noin kaks viikkoa sitten. Oon lukenut nyt vuodet 2012, 2013, sit menin jotenkin sekaisin ja aloin vahingossa lukea nykyajasta kohti mennyttä aikaa. Mut niin mahtavaa juttua täällä, aina saa nauraa ja tunnelmoida, ei aikajanalla väliä! Ja nyt oon vakavissani alkanut tutkia hevosenvuokrausmahiksia!
Tilanne: Aloin puoli vuotta sitten ratsaille 25 vuoden tauon jälkeen. Villi hetki kun tajusin: a) satulavyön kiristykseen ei tarvikaan käyttää ihan kaikkia voimiaan b) voin itse päättää saanko toiset ja hienommat uudet ratsastushousut ja c) tajuan hevosia ihan eri lailla nyt kuin kakarana. ❤️
Kiitos Katja, mahtava blogi tämä!
Voi Riikka, on vaikka kuinka! Esimerkkinä Wanhan Koulun talli, jossa olen itsekin luuhannut. Valitettavasti ensi kesän leiri meni jo loppuun, mutta on siellä niitä Lady-leirejä enemmänkin!
Paras päätös mitä olet tehnyt 25 vuoteen – onnea sille!