Olisi varmaan hienoa, jos olisin ottanut eilen kuvia. Se nyt vaan on niin, että kun on tarpeeksi kivaa, en sellaisia asioita muista. Se on mielestäni hyvä asia. Miellän puhelimen hevosten kanssa touhutessa lähinnä apuvälineeksi, jos jotain sattuu. Itse asiassa hirmu käteväksi on muodostunut videoitu ohje, kun on esim. hevosen lääkintä kyseessä. Myös ruokintaohje videon avulla on huomattavasti kätevämpi kuin kryptinen heippalappu. Eli siihen hommaan puhelin on kätsä.

Mutta asiaan! Hilppahan kävi viime viikolla hammaslääkärissä, joten kuolaimetonta menoa suositeltiin viikon verran. Ei muuten, mutta kun ne sudenhampaat otettiin pois. Reiäthän siihen jäi, annetaan umpeutua. Onneksi limakalvot paranevat nopeasti.

Siispä pitkällä huokauksella säestettynä avasin varaston oven ajatuksena etsiä hackamoret JOSTAIN. Ja arvatkaa mitä: JUMALA ON OLEMASSA! Hackamoret löytyivät päällimmäisestä laatikosta. Samasta, jossa sattui olemaan yksi suitsiaihio ja vanhat ohjat. Sain siis kertarykäisyllä kaiken kuntoon! Sitten ei kun luontoon.

Kävin Hilpan kanssa lauantaina yksin maastossa, ja se oli ihanaa. Lenkin päätteeksi päätin kokeilla maneesissa liikkuuko peli. Liikkuihan se! Oikein kivasti laukkasi ja pää oli ihan hiljaa. Ei häirinnyt hackamore yhtään, ja SUU VAAHTOSI! Miten hieno fiilinki, uskotteko.

Seuraavana päivänä oli, mikäli mahdollista, vielä ihanampaa: oltiin maastossa PORUKALLA. En äkkiä keksi mitään parempaa, kuin kahden keski-ikäisen hullun kanssa tahkoaminen hepoilla hangessa. Aurinkoa, naurua, hevosia! Mitä muuta ihminen tarvitsee? Ei mitään?

Söin kuitenkin lenkin jälkeen, sillä edessä oli TOINENKIN RATSASTETTAVA. Ja se kaveri oli Metku!

Koska tmi Ahteemu on törkeästi Phuketin lämmössä lojumassa, minä ja Ulla (nimi muutettu) hoidamme ratsun sillä aikaa. Vähän jännitti osaanko, enhän ole taas viikkoon tehnyt mitään. Alkuun Metku olikin hieman tahmea, mutta ilmeisesti hän on diesel-mallinen, joten kun vauhtiin päästiin, oli tunnelma katossa. Jumankekka! Aivan mahtava heppa, olipa kiva ratsastaa! Ja tarpeeksi isokin se on.

Koska Metkun kaikki varusteet olivat lähes sotilaallisessa järkässä, suurin huoleni olikin OSAANKO LAITTAA KAIKKI TAVARAT OIKEIN PAIKOILLEEN.

Sitten takaisin Hilppaan: lääkekuuri on puolessa välissä, se saa yhtä lääkettä vatsahaavaan ja toista suolistotulehdukseen, ynnä Antepsinia vatsan suojaksi. Hevonen näyttää ihan ookoolta. Ruokana on pelkästään kuiva heinä, josta 30% Agrobsin Pre Alpin kilon kikkareita. Mashia saa sen lisäksi, sillä huuhdotaan lääkkeet alas. Vajaan parin vkon päästä mennään Hyvinkäälle klinikalle yöksi. Silloin sen vatsa tähystetään ja ultrataan ihan kunnolla. Siihen mennessä kuuri onkin aika lailla förbi.

Riippumatta siitä miten asiat ovat, Hilppa saa hengata kotosalla sen jälkeen vielä kuukauden, ja sitten se lähtee pornolomalle. Uskon, että kaikki nämä edesottamukset ovat vain merkkejä siitä, että se haluaa miehiin. Esim. tänä aamuna kengittäjä viestitti, että on kipeänä, ei pääse huomenna. Soitin heti hänelle ja sanoin, etten usko, että meillä on vielä hätää. NIIN EI PIDÄ TEHDÄ.

Saavuin nimittäin puhelun jälkeen tallille, ja kas, toinen etukenkä oli irti. PIstin sitten hevosen nakkena kentälle, jos se haluaisi piehtaroida. Ei halunnut, mutta toisen etukengän halusi jättää hankeen. Että.

Mutta koska jumala on olemassa, varahenkilö Johanna tulee laittamaan Hilpalle etukengät illalla. Rakkaus!