En vaihtaisi näitä epeleitä mihinkään, ikinä.

Minä päädyin kolmisen vuotta sitten ratkaisuun, joka oli laajasti ilmaistuna jokaisen hevosihmisen mielestä tyhmin ajatus ikinä. Päätin astuttaa tammani, enkä tilannut spermaa edes kaikkien aikojen hienoimmalta oriilta jostain Weltenburger Hoffenkuffenista. Valitsin oriin, joka oli ulkoisesti komea ja suoritti Oripäivillä parhaiten. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin se lyhyt aika, jonka sain viettää oriin seurassa. Lissabon oli täydellinen herrasmies ja hyvä huumorintaju.

Miksi sitten ratkaisu oli LÄHES kaikkien mielestä tyhmä? No kun eihän sillä tammalla voi ratsastaa kun se on ensin jättimöhö ja sitten varsalaitumella. Jassoo. En ole niin fanaattinen ratsastaja, että juuri se pätkä elämästäni olisi moisista syistä vajaa. Päin vastoin. Kiinnostuin muustakin kuin ratsastuksesta. Kiinnostuin siitä, mitä hevoselleni tapahtuu kun se alkaa kantaa vauvaa. Tai itse asiassa kiinnostuin siitä mitä se alkaa ajatella ja miten se muuttuu. Se nimittäin muuttui! Pullukasta tuli maailman onnellisin nainen. Suorastaan naurettavan onnellinen. Ja hei: se oli minun ansiotani. Mamma betalar!

Sitten oli tämä peruste, että varsat maksaa. Että lataat tuhansia euroja sen ylläpitoon, etkä PÄÄSE RATSASTAMAAN KUIN VASTA JOSKUS. Minun mielestäni se on kummallisin kommentti ikinä. Eihän se varsajuttu olekaan mikään RATSASTUSJUTTU, vaan siinä on kysymys HEVOSEN ELÄMÄSTÄ. Millainen piltti on kun se syntyy? Millainen siitä tulee kun se kasvaa meidän perheen jäsenenä? Ihan hullu vai maailman hienoin? Millaiset asiat vaikuttavat sen luonteen muotoutumiseen, entäpä kuka se on lauman nokkimisjärjestyksessä? Ja tärkein: mitä mieltä se on minusta ja tunteeko se minut?

Siinä on minun mittapuuni mukaan riittäviä syitä hankkia varsa vaikka joka vuosi.

Samalla (vaikeahkolla) hevosella ratsastaminen vuodesta toiseen saattaa olla myös puuduttavaa. Saattaa olla suoranainen järkiveto heittäytyä vuodeksi peltoon ja palata kun siltä alkaa tuntua. Jos ratsastamaan tekee mieli, voi aina mennä tunneille. Tai pummia kavereilta hevosia lainaan.

Varsan teettämiselle pitää silti olla hyvät perusteet. Miettimisen arvoisia juttuja ovat seuraavat:

1. Kenelle kaavailen varsasta hevosta? Itselleni? GP-radoille? Myyntiin? – Jos vastaat itselle, tilanne on ihan okei. Silloin kaikki mitä tulee, on kotiin päin. Mikäli meinaat tehdä vauvalla rahaa, olet jo hävinnyt kilpailun. On NIIN hasardia tehtailla huippuvarsa, että lottoaminenkin saattaa olla varmempaa, tai ässäarpa.
2. Oletko kiinnostunut hevosista ja maltat puuhastella niiden kanssa? Mitä enemmän niiden kanssa hommailee, sitä enemmän niistä oppii. Ja mitä paremmin tuntee varsansa, sitä paremmat lähtökohdat on tulevalle opintielle.
3. Sulkuväistö ja hevosenhoito ovat tavallaan janan kahdessa eri päässä. Toiset ihmiset viihtyvät toisessa päässä ja toiset toisessa, ja molemmat on ihan okei. Sitten vaan toivotaan, että ne menevät tasan, että joku malttaa hoitaa hevoset.
4. Kaikki voi mennä varsan kanssa hyvin ja kaikki voi mennä ihan päin persettä. Ihan niin kuin muutenkin elämässä. So what.

Mitä enemmän ratsastan, sitä enemmän tajuan, että kykyni suuntautuvat enemmän hevoskuiskauksen puolelle. Tykkään puuhata ja tutkia hevosten elämää. Homma kunnossa.