Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Se on kuulkaa sillä tavalla, että nyt on bloggaaja onnellinen! Olen ylittänyt niin monta kynnystä/estettä/hidastetta/jarrua, että juuri tällä hetkellä pitää olla tyytyväinen itseensä.

Kaikkien viisaiden päätösten ydin näytti olevan se päivä, kun päätin, että Pullukasta saa luvan tulla äiti. Olin hiton kyllästynyt venkoilevalla tammalla ratsastamiseen ja halusin itse breikkiä, ja toisaalta Pullukka oli juuri sen ikäinen, että jos meinaa lisääntyä ensimmäistä kertaa elämässään, se pitää tehdä justiinsa nyt. Tästä päätöksestä, joka tehtiin 2014, on tultu pisteeseen, jossa Pullukan lapsi nro 1 (Hilppa) on perheemme pääasiallinen ratsu ja estetaipaleensa alkumetreillä. Hilpan kanssa on jo vietetty muutama sekä ihana että hirveäkin hetki/viikko/kuukausi, ja nyt oli kohdalla estekisojen ristikkoluokka.

Ennen tätä aamua Hilppa oli hypännyt ihminen selässään neljä kertaa.

Nyt, viidennellä kerralla, tilanne sattui vaan olemaan kilvoittelua. Meidän tavoitteena oli puhtaasti sama suunta ja mielellään yli esteiden. Voin sanoa, että tavoite täyttyi täydellisesti. Emme saaneet rusettia, koska tein voltin vahingossa lähtölinjan yli ennen suoritusta. Olin niin keskittynyt siihen, että saan vasemman laukan nostettua, että en arvannut lähteä isommalle renkulalle. Ei haitannut menoa nimittäin yhtään! Ja saimme kuin saimmekin vasemman laukan nostettua.

Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Ettei vaan jää takajalat mihinkään! Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

En muista koko radasta oikeastaan muuta kuin parit pukkikohtaukset ja kahdeksannen esteen jälkeiset lähdöt, mutta muuten homma meni aivan ihanasti! Meillä oli kivaa ja Hilppa kulki eteenpäin. Kuvat ovat paljon hienompia kuin uskalsin toivoakaan! Silmätkin on tunnelmallisesti kiinni monessa kohtaa. Oli vaan niin  PARASTA!

HIrveen hyvin voi rataa mennä silmät kiinni, kun osaa sen kunnolla! Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Silmät oli hetken auki! Kuva: Nea Levonius

Ei päätä ihmisellä, mutta sehän jo tiedettiinkin, mut hieno ratsu! Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Tässä myös. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Jos mahdollista, haluaisin jatkaa tätä menoa loppuelämäni, kiitos. Ja aivan superisti kiitos kaikille kannustavista kommenteista Facessa! Ja kavioliittolainen Nina Ortju, olipa hauska tavata IRL!

Ja kun kiitoksen tielle lähdettiin, niin kiitos Petra Hackman, kun uskoit, että pystyn tähän ITSE.

Nyt jännittämään lätkää. Tämä päivä on ehkä vähän liikaa.

Nauruunhan se päättyi tämäkin! Kuva: Nea Levonius