Ihan liian pitkä tauko ollut kirjoittamisessa! Sen huomaa mm. siitä, että puhun liikaa ja väärille ihmisille. Pitäisi kirjoittaman enemmän, tulee punnitumpaa tavaraa (heh). Kiva, kun olette kuitenkin vielä siellä!
Hilppa pääsi laitumelle maanantaina. Hän kirmahti pellolle niin, että ns. hippulat vinkuivat. Ihan kiva, koska aavistelin, että hän keskittyy aterioimiseen. Meidän tallillahan on se systeemi, että ensin ne ovat laitsalla pari tuntia, sitten muutaman tunnin kolme päivää, sitten koko päivän. Osalla meni jo ensimmäinen päivä vähän tunteisiin, ja kakkaa piti houkutella ulospäin. Onneksi oma ratsuni ei lukeutunut siihen joukkoon. Kaikki meni varmaankin ihan okei, ainakin nyt näyttää siltä.
Keskiviikkonaamuna Hilpalla oli Saria ohjelmassa. Viimeksi kun Sari istui selkään, oli Hilpalla koulusatula, ja siinäpä kävikin ilmi, että ei se mokoma liiku mihinkään kyseinen penkki selässä. Niinpä vaihdoimme estesatulaan, ja kyllähän se siitä sitten. Kipeytyneitä selkälihaksia hoivattiin etupäässä Arnikalla. Parin satulattoman päivän jälkeen hevonen oli okei. Sarilla ei siis ihan ollut käsitystä siitä, miltä Hilpan kuuluisi nyt tuntua. Niinpä olikin suuri ilo kuulla, että nyt kyseessä olikin aivan eri hevonen! Hilppa puksutti kuin juna näyttäen paikoin ihan kivaakin ravia. Myös oikea laukka sujui ihan jees, vasemman kanssa oli vähän hakemista. Päätinkin siltä seisomalta, että pyydän fyssarin/hierojan paikalle asap. Aikaisin mahdollinen on ensi keskiviikkoa. Selvä! Tiistaina onkin taas shockwave. Ja maanantaina Jykke! Jännittää jo.
Tämän viikon lauantaina ollaan HIlpan kanssa yhdessä Sarin silmän alla. Saas nähdä kuinka löysäksi Hilppa ehtii laitumen saatua sen pauloihinsa. Laidunhevonen yleensä tuppaa olemaan melkoinen vetelys.
Tamman kanssa on kyllä elämä yhtä arvailua. Yhtenä päivänä ollaan riehakkaita ja toisena velttoja. Ja voin kertoa, että vaikka eräskin neropatti sanoi, että HYVÄHÄN SINUN ON, KU OOT JULKKIS, on ratsastaminen ja hevosen ymmärtäminen aivan yhtä haastavia asioita julkisuudessa töitä tekevälle kuin muillekin. Se on myös aivan yhtä kallista, eivätkä opettajat ole yhtään joustavampia tai ymmärtäväisempiä kuin muillekaan. Hevoseni ei myöskään saa ylimääräistä palvelua, tai jos saa, se on sen omaa ansiota, sillä se on hirveän kiva hevonen. Itse en ole ollenkaan niin kiva, vaikka ihan kiva olenkin.
Niin että pitkä päätyyn ja perrän, eikö ne niin sano!
Kuvat: Uskon Jenni
Viimeisimmät kommentit